Hei ja tervetuloa blogiini! Pidän kirjoista ja minulla on niitä paljon. Kaikkia en välttämättä lue, mutta tässä blogissa kerron kirjoista joihin jostain syystä törmään, joita selailen, joihin olen mieltynyt, jotka kiinnostavat, jotka olen lukenut kokonaan tai vain sieltä täältä. Ilahdun mahdollisista kommenteista. Oletko lukenut saman kirjan? Mitä pidit? Käypä kylässä myös kässäaiheisessa blogissani Puikoillanikin osoitteessa: https://puikoillanikin.blogspot.com/
maanantai 11. helmikuuta 2019
Suhonen ym. Metsän tarina
Ville Suhonen, Hannu Siitonen, Mikko Pöllänen: Metsän tarina, 2013
Teos perustuu huikean menestyksen saaneeseen saman nimiseen elokuvaan. Ville Suhonen on elokuvaohjaaja ja valokuvat ovat Siitosen ja Pölläsen.
Kuvia teoksessa on paljon; joka sivulla toinen toistaan kauniimpia. Rinnalla kulkee tarina: lapsuuden muistoja isän kanssa metsäretkillä. Takakannen kuvauksen mukaan: "Metsän tarina on elämyksellinen luontokirja vanhan metsän värikkäästä elämästä, lapsuuden ikimuistoisista kokemuksista ja pohjoisten kansojen myyttisistä uskomuksista."
Sopii hyvin katselukirjaksi ja samalla myös ääneen luettavaksi.
perjantai 8. helmikuuta 2019
Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä
Osallistun tänä vuonna 2019 Helmet-lukuhaasteeseen ja tässä on ensimmäinen panostukseni.
Merkitsen tämän kohtaan 7. Kirja paikasta, jossa olen käynyt
Kaikkien toiveiden kylä, Anja Snellman, 2018
Aluksi vähän ärsytti, kun kertomus alkaa samalla tavalla kuin Sofi Oksasen Puhdistus; vanha, erakkona elävä nainen löytää pahasti loukkaantuneen nuoren naisen. Tarina tietenkin vie aivan eri suuntaan ja pähenkilöt muodostavat kauniin vastakohdan toisilleen.
Nuori nainen putoaa oravanpyörästään, oppii elämästä ja kasvaa uudeksi ihmiseksi. Vanhan naisen tarinoiden myössä käydään läpi Kreikan ja Kreetan väkivaltaistakin historiaa, uskontoa, maaltapakoa ja työllisyystilannetta. Erityinen kiitos kirjailijalle lopussa olevasta luettelosta, josta näkee, ei vain mistä teoksista sitaatit ovat kotoisin, vaan myös mitkä mainitut historialliset henkilöt ovat oikeita ja/tai mikä osuus on kirjailijan keksintöä.
Kaikkien toiveiden kylä oli kirjastosta lyhyellä lainalla, joten jouduin lukemaan nopeammin kuin mihin pystyin, mikä tarkoittaa, että jouduin hyppelemään. Teos olisi ansainnyt tarkempaa lukemista.
Henna Helmi: Miisa luisteluleirillä
Henna Helmi: Miisa luisteluleirillä
Otin tämän mukaan Helmet-lukuhaasteeseen, koska se sopii kohtaan 9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja ja kohtaan 13. Kotimainen nuorten kirja. Luin kirjaan ääneen taitoluistelua harrastavalle lapsenlapselle.
Näitä Miisa-kirjoja on kokonainen sarja ja kohderyhmä on taitoluistelua harrastavat teini-ikäiset. Kirjan sankaritar on Miisa, jonka lisäksi myös hänen isoveljensä ja pikkusiskonsa harrastavat taitoluistelua. Taustalla vaikuttavat melko viattomantuntuiset seurusteluyritykset, poika- ja tyttöystävät, erilaiset valtapelit, kiusaamiset ja kateudet. Siinä kuohunnassa pitäisi sitten pystyä keskittymään suorituksiinsa ja tehdä kaikki hypyt ja piruetit oikein.
Varttuneempi lukija on vain tyytyväinen, ettei ole enää teini-ikäinen. Mutta oikealle kohderyhmälle varsinainen ahmimisteos tämä Miisa kyllä on.
Merja Asikainen: Milana - Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä
Merja Asikainen: Milana - Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä
Kirja kiinnosti minua, koska olen muutenkin seurannut Milana Misicin uraa.
Merkitsen tämän kirjan Helmet-lukuhaasteessa kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot; 37. Pienkustantamon julkaisu (voiko Likeä pitää pienkustantamona?) ja 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi.
Milana - Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä on alkoholistiperheessä eläneen kasvutarina. Milanan äiti on lahjakas ja taiteellinen, koko kansan tuntema laulaja, jonka syöksykierre ja sen aiheuttama median kiinnostus ei mitenkään helpota perheen olosuhteita.
Milana on kipuillut myös omien ammatinvalintojensa kanssa; laulaako vai eikö laulaa, laulaako äidin lauluja vai ei, saako oma musiikki arvostusta. Avioliitto, ero ja lapsettomuuden aiheuttama suru ovat lisänneet Milanan taakkaa.
Hänellä on kuitenkin ollut myös rakastavia ja hyviä ihmisiä lähipiirissään: isovanhemmat, oma isä, sisarpuolet. Milana kertoo tähänastisesta elämästään ja selviytymisestään uskottavasti ja rehellisesti. Lopulta tuntuu, että hän on löytänyt tasapainon, itsensä ja hyväksynyt menneisyytensä osana itseään.
Ross W. Greene: Tulistuva lapsi
En yleensä lue itsehoito-oppaita enkä arkipäivän psykologiaa, enkä varsinkaan käännettyjä sellaisia ja siksipä tämä opus pääsee täyttämään Helmet-haasteen kohtaa 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue.
Ross W. Greene: Tulistuva lapsi, 2006 Finn Lectura (alkuteos: The Explosive Child, 2005)
Kirja kuvaa kannen esittelyn mukaan uutta lähestymistapaa helposti turhautuvien ja joustamattomien lasten ymmärtämiseen ja kasvattamiseen.
Kun "jenkkityylistä" yksinkertaistamista katsoo sormiensa läpi on teos antaa kyllä konkreettisia neuvoja, miten esimerkiksi pukemisessa hidastelevan lapsen kanssa pärjää itse hermostumatta.
Aivan käypä opus tällaisia neuvoja tarvitseville. Suosittelen.
Anthony Doerr: Grace (suom. Davidin uni)
Lisään tämän Grace-kirjan Helmet lukuhaasteen kohtiin 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä, 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamialla ja vielä kohtaan 29. Kirjassa nähdään unia.
Anthony Doerr : Grace 2018
(suomenkielinen: Davidin uni; alkuperäinen: About Grace 2004)
Kirja kertoo alaskalaisesta hydrologista, joka pakenee kohtaloaan pelastaakseen perheensä.
Tarinan alkaessa 59-vuotias David on lentokoneessa, jossa hän tietää matkatavaralokeron aukeavan ennen kuin se tapahtuu. Hän on erilainen kuin useimmat meistä; hän näkee välähdyksiä tulevasta. Jotkut niistä ovat pieniä ja arkisia asioita, mutta jotkut ovat vakavampia, kuten onnettomuudet ja jopa kuolema.
David peri suomalaissyntyisen äitinsä rakkauden lumeen ja lumikiteisiin. Kotikaupungissaan Anchoragessa David tapaa unelmiensa naisen ja he saavat ihastuttavan Grace-tyttären. Sitten eräänä yönä David näkee unen, jossa yrittää pelastaa tyttärensä hyökyaallon alta. David pakenee jättäen Sandy-vaimonsa ja lapsensa ja toivoo, että pakeneminen estää unen toteutumisen. Vuodet kuluvat Davidin tietämättä ovatko vaimo ja lapsi selvinneet tulvasta. Eräänä päivänä hän sitten on valmis kohtaamaan nykyisyyden ja lähtee etsimään perhettään.
Tarina ei olisi kärsinyt, vaikka sitä olisi tiivistetty melko reilullakin kädellä. Arvosteluissa on kehuttu teoksen kieltä, mutta aina jää vähän epäselväksi tarkoitetaanko alkuteoksen kieltä vai käännöstä. Itse luin teoksen ruotsiksi, ja uskon, että kehumiset kohdistuvat luonnon kuvauksiin; puhutaan lumikiteistä ja hyönteisistä.
Kirja kuului lukupiirin lukemistoon ja jouduin vähän kiirehtimään (lue: hyppimään) ja varmaan siksi en oikein päässyt nauttimaan teoksen tunnelmasta ja sen kehutusta symboliikasta.
Enemmän pidin Doerrin toisesta suositusta teoksesta Kaikki se valo jota emme näe. Sitä voin lämpimästi suositella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)