Charles Dickens: Saiturin joulu. 159 sivua. Kuvittanut P.J. Lynch 2006. Alkuteos: A Christmas Carol, in Prose: Being A Ghost Story of Christmas. 1843.
Minulla oli Saiturin joulun kokoinen aukko yleissivistyksessä. Nyt aukko on tukittu ja kirja luettu. Sattumalta tulikin lainattua komeasti kuvitettu laitos. Helmet-lukuhaasteessa kohdassa 1 pyydettiin jotain brittiklassikkoa. Tämä varmaan kelpaa kuittaamaan kyseisen kohdan.
Tarinan iäkäs ja rikas ukko Scrooge elää yksinäistä elämää. Hän on epäystävällinen kaikille ja hyvin saita. Hänellä on ystävänsä Marleyn kanssa ollut yritys, mutta Marley on äskettäin kuollut. Yrityksessä on jäljellä kirjanpitäjä. Scrooge on niin saita, ettei hän raaski edes lämmittää toimistoa.
On alkamassa joulu ja Scroogen sisarenpoika poikkeaa tapansa mukaan kutsumaan enoa joulupäivälliselle. Scrooge torjuu kutsun omaan kiukkuiseen tapaansa. Edesmenneen Marleyn haamu ilmestyy Scroogelle ja kehoittaa häntä kuuntelemaan kohta tulevia henkiä. Näitä ilmestyykin yksitellen yhteensä kolme ja kukin vie Scroogen katsomaan, mitä hänen epäystävällisyytensä ja saituutensa saa aikaan.
Tarinalla on onnellinen loppu ja Scroogesta tulee hyvä ihminen.
Helmet-lukuhaaste:
1. Brittiklassikko
16. Kirjailija
on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille
33. Kirjan
päähenkilö on yli 60-vuotias
33
