Elizabeth Strout: Amy & Isabelle

 Elizabeth Strout: Amy & Isabelle. 2016. Ensimmäinen julkaisu 1999. 402 sivua.

Amy & Isabelle (suomenkielisen version nimi on Pikkukaupungin tyttö) on nyt kolmas lukemani Elizabeth Stroutin kirja. Aikaisemmista, Mitt namn är Lucy Barton pidin. Olive Kitteridgestä  en pitänyt, vaan jätin kesken. Amy & Isabelle ylittää niukasti viimeksi mainitun riman. Tarina on melko naiivi ja sivuja on aivan liikaa; paljon ylimääräistä jaarittelua.

Isabelle on tyttärensä Amyn yksinhuoltaja. He ovat muuttaneet periamerikkalaiseen pikkukaupunkiin, jonka piireihin Isabelle ei oikein pääse sisään. He ovat tiivis kaksikko, kunnes Amy jää kiinni suhteestaan matematiikan opettajaansa. Syntyy tahtojen taistelu ja Isabelle ajautuu yhä kauemmaksi tyttärestään, kärsii rakkauden puutteesta ja on yhä yksinäisempi. Taustalla leijuu häpeä ja pelko salaisuuksien paljastumisesta. 

Helmet-lukuhaaste:

6. Kirja kertoo rakkaudesta

Rosa Liksom: Väylä

 Rosa Liksom: Väylä. 2021. Äänikirja

"Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, jonka perheen sota on hajottanut.

Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, pakolaisleireistä ja joesta, joka kotinsa jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä, luonnosta ja äidin etsimisestä. Liksomin kerronta saa loankin loistamaan.

”Meitä kaikkia yhisti yksi asia, olima tien päälä ja kuljima kohti länttä.”

Pidin tosi paljon ja suosittelen. Äänikirjaa luki Anna Saksman, joka mielestäni onnistui  luonnollisesti lukemaan Tornionjokilaakson meänkielen murretta. Sama lukija luki aiemmin kuuntelemani Pienen hauen pyydystys -kirjan, jossa puhuttiin itäisen Lapin murretta. Murretta oli nytkin nautinnollista kuunnella, mutta sitten mietin, että olisi ollut kiva olla itse kirjakin kädessä. Joihinkin murreilmaisuihin olisi ollut kiinnostavaa palata. 

Vaikka tarina sijoittuu ajallisesti kauas, on pakolaisuuden kuvaus niin kovin tuttua. Ruotsi otti suomalaisia pakolaisia vastaan ja halusi auttaa sodasta kärsiviä ihmisiä. Mukana ovat kuitenkin nykyäänkin tutut ajatukset likaisista pakolaisista, jotka ryypiskelevät, laiskottelevat ja vievät naiset. Pakolaisuus ei ole ruusuista, vaikka vastaanottajat ovatkin ystävällisiä, tarjoavat terveyden huoltoa ja majoitusta. 

”…Huomasin, että se sotaherra mittaili minua. Miekin pyyristelin sitä. Sillä oli kiiltävä nokka ja jokasessa kultasessa takinnapissa kolme ruunua. Se huokasi syvhään ja sano, että mie olen tähän asti aatelu, että tet sottaa pakhoon tulheet asetutta meän ruokapöythään kuttumattomina viehraina ja ahmitta ensimmäiseksi kaikki herkut, mutta ko mie katton sinua, minun syän heltyy ja mie ymmärrän, että tet että ole jättähneet ommaa maatanna huvin vuoksi. Kuolemanpölkö teät on tänne ajanu. …”

Pakolaisia eivät olleet vain ihmiset, vaan myös eläimet. Tarinassa päähenkilö on muutaman muun kanssa kuljettamassa lehmiään kotiseudultaan Ruotsiin pakolaisleirille. Inhimillisyys nousee vahvasti esiin päähenkilöiden suhteessa eläimiinsä.  

Helmet-lukuhaaste:

3. Historiallinen romaani

7. Kirjassa on kaveriporukka

43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä

45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija

 

Max Seeck: Den trogne läsaren

 Max Seeck: Den trogne läsaren. Ljudbok

Originalets titel: Uskollinen lukija. Tammi. 2019.

"En finsk thriller som utspelar sig under några vintriga dagar i Helsingfors. Kommissarie Jessica Niemi kallas till en tjusig villa där polisen efter ett larm har funnit en kvinna brutalt mördad. Hennes man är en känd författare som just denna kväll är i väg på ett framträdande. På natten när en lokal polis hjälper honom hem råkar de ut för en bilolycka och de två omkommer. Men strax därefter skymtar författaren på en kamerasekvens från tunnelbanan i Helsingfors. Jessica Niemi och hennes kollegor står inför ett mysterium som accelererar allteftersom timmarna går. Vem mördade kvinnan i huset och var är hennes make, författaren?

En thriller i makalöst tempo som på bästa manér håller läsaren på halster fram till sista stund.

Boken är hittills såld till 35 länder." (ur BookBeat)

Jag sökte en deckare. Den trogne läsaren visade sig vara en thriller och den var faktiskt så spännande att jag kunde inte lyssna på den alltför sent på kvällen! Det var min första Max Seeck -bok, men blir inte den sista.  

Helmet läsutmaning 2021 får tillägg i:

14. Boken är en del av en bokserie

31. En thriller, rysare eller deckare

45. En bok skriven av en nordisk författare

Marcus Rosenlund: Väder som förändrade världen

 Marcus Rosenlund: Väder som förändrade världen. 2018. Schildts & Söderströms. 272 sidor

"Om jag visste att världen kommer att gå under i morgon så skulle jag ändå plantera mitt äppelträd idag. (Citat av okänt ursprung)

Vädret förändrade världen - och oss. I gengäld har vi svarat med att förändra världen - och vädret. 

För att ta över världen räcker det inte med att du skapar världens mäktigaste handelsmakt, eller världens mest överlägsna vapenmakt. Du måste också göra dig till herre över vädrets makter."

Marcus Rosenlund har jobbat som journalist vid Svenska Yle i mer än tjugo år. Han tilldelades Topeliuspriset 2015 för sin förmåga att göra vetenskaperna begripliga och fascinerande. Med denna bok debuterar han som författare och även nu är hans stil lättläslig och klar. Han förklarar sakerna så de blir glasklara.

Helmets läsutmaning: 

34. I boken iakttas naturen

Tove Jansson: Resa med lätt bagage

 Tove Jansson: Resa med lätt bagage. 1987. 197 sidor

I Resa med lätt bagage finns elva noveller om frihet och fångenskap. Ett gemensamt tema är inte alltid direkt om en resa men ändå om en förändring eller om att på ett eller annat sätt stå inför något nytt. Personerna varierar allt från ett sommarbarn samt Matti som leker Tarzan till pensionärer i Alicante eller ett äktapar i trettioårsåldern.

I förordet skriver novellisten och författaren Johanna Holmström att i de flesta novellerna finns en alldeles tydlig spänning under ytan, i vissa fall till och med hot. Hennes favoritnovell i samlingen är Måsarna. Själv tyckte jag mest om novellen Främmande stad.

Johanna Holmström inleder förordet med en fråga: Går det någonsin att återvända? Den frågan kan man ställa sig efter varje novell i denna samling. Som vanligt skriver Tove Jansson mera mellan raderna än på raderna.

De övriga novellerna är: 

Korrenspondens, Åttioårsdag, Sommarbarnet, Resa med lätt bagage, Lustgården, Shopping, Skogen, Gymnastiklärarens död, Växthuset

Helmet läsutmaning får tillägg i: 

45. En bok skriven av en nordisk författare

Sakari Huovinen: Isän kädestä

 Sakari Huovinen: Isän kädestä. 2020. Äänikirja BookBeat

Adlidbriksen teoskuvaus:

Etäiseksi jääneellä isällä oli salaisuuksia, joista hän ei koskaan puhunut. Isän kädestä on Sakari Huovisen kertomus tunnetusta kirkonmiehestä Lauri Huovisesta, jonka ankaruuden takaa paljastuu syvästi haavoittunut ihminen.

Lauri Huovisen elämää varjosti ensimmäisen suuren rakkauden ja puolison varhainen kuolema. Kolme pientä poikaa Eero, Matti ja Sakari jäivät katselemaan isän mykkää surua, joka ei enää päästänyt lähelle.

Vuosikymmenten jälkeen Sakari Huovinen halusi selvittää isänsä salaisuuden. Päiväkirjoista ja vanhempiensa tiiviistä kirjeenvaihdosta hän löysi myös rakkauden tuskan, sota-ajan Helsingin, natsi-Saksan yliopistot ja modernisoituvan Suomen. Kirja kertoo elämänarvojemme historiasta: mielekkyyden, mielenrauhan ja tyydyttävän rakkauden etsinnästä menneinä vuosikymmeninä.

Lauri Huovinen oli monin tavoin syvästi oppinut, teologian ja filosofian tohtori ja professori. Hän oli armoitettu puhuja, joka ei kuitenkaan osannut suoda armoa itselleen.

Luin, tai siis kuuntelin tämän teoksen ikään kuin pariksi aiemmin lukemalleni Eero Huovisen kirjalle Äitiä ikävä. Hyvä niin; teokset täydentävät toisiaan. Eero Huovisen kirja kertoo äidistä ja pienen pojan ikävästä. Sakari Huovinen käy löytämiensä päiväkirjojen ja kirjeiden avulla perheen historiaa läpi isän näkökulmasta ja isän elämäntarinan kautta. Koin kummatkin teokset todella omakohtaisesti, koska menetin oman äitini ollessani 9-vuotias - saman ikäisenä kuin Eero Huovinen oli hänen äitinsä kuollessa.

Helmet-lukuhaaste täydentyy kohtiin:

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäni

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta

Joel Haahtela: Hengittämisen taito

 Joel Haahtela: Hengittämisen taito. Otava. 2020. 176 sivua

Kaunis ja rauhallinen pienoisromaani nuoresta suomalaismiehestä, joka saapuu Kreikan Thessalonikiin etsimään isäänsä. Isä löytyy kaukaiselta saarelta, jossa hän elää rukoillen luostaria muistuttavissa olosuhteissa. 

Pidin kirjasta erittäin paljon, eikä sen rauhallisuus ollut ollenkaan pitkäveteistä, vaan vei mukanaan. Suosittelen.

Ainoa Helmet-kohta, johon kirja sopii on:

45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija