Sirpa Kähkönen: Vihreä sali.2021. Otava. 315 sivua
Vihreä sali on Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan yhdeksäs osa, mutta myös itsenäinen tarina. En ole sarjaa lukenut, joten minulle henkilöt tulivat uusina tuttavuuksina.
Eletään 1960-lukua Kuopiossa kolme teinin matkassa. On väkivaltaisen äidin kanssa elävä, koulunsa keskeyttänyt, kukkakaupan juoksutyttö Irene. On parturin apulaisena työskentelevä Jaakko, jonka äiti on niinikään mielenterveysongelmainen. On armeijasta päässyt herkkä poika Leo. Nämä kolme nuorta tukevat toisiaan ja pitävät huolta, kun vanhemmista ei siihen ole.
Ilmeisesti aiemmista Kuopio-kirjoista tuttuja ovat kukkakaupan omistaja Linnea ja hänen miehensä Santeri sekä toinen pariskunta Anna ja Lassi Tuomi, jotka liittyvät Santerin kokemuksiin entisessä Neuvostoliitossa. Kirjan toisena aikatasona on Santerin kokemuksina 1910-luvun Pietari.
Itse tarinan koin ahdistavana, etenkin kolmen nuoren elämä oli suorastaan surkeaa. Positiivista kirjassa oli Kähkösen erikoinen kielenkäyttö: paljon itse keksittyjä, mutta hyvin kuvaavia sanoja, paljon ääniä ja tunteita kuvaavia sanoja. Kieli on monin kohdin lähes runollista.
Enkä tiennyt ovea avatessani kumpi on vastassa, äitini vai Etel Fred; sydämeni hakkasi, hajuja ja ääniä meni virtana lävitseni, hälytyksiä, puputi puputi, karannut kani, tappohäkkiin vapaaehtoisesti palaamassa, korvat lamassa pitkin selkää, älä tartu, älä näe, älä edes tiedä, että olen olemassa.
Helmet-lukuhaaste:
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
