torstai 21. maaliskuuta 2019

Sankarina Helsinki


Kymmenen kirjailijan antologia Sankarina Helsinki (Otava 2000)



Sankarina Helsinki - Merkitsen tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema (kai se käy, vaikka onkin piirretty) ja 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.

Alkusanoista lyhennellen:

Kymmenen helsinkiläistä kirjailijaa tervehtii Itämeren tytärtä kaupungin 450-vuitisjuhlan ja kulttuurikaupunkivuoden kunniaksi.

Kaupunki on tapahtumien näyttämönä, muistojen kehyksenä ja harmittavien ihmisten harmittavana kohtauspaikkana. Elämässä mielikuvitus on äkkiä totta ja totinen tapahtuma pian kaikkea muuta kuin totta.

Novellit, runot ja pakinat maalaavat kuvaa Kustaa Vaasan vuonna 1550 perustamasta kaupungista, sen kaduista, puistoista, rannoista, ihmisistä. Voiko nuoruudn kevätiltojen Esplanadin vielä nähdä, kuulla ja haistaa? Jos Helsinki olisi mies, olisiko sillä knallin alla tummansininen hiihtopito?

Oma arvio:

Kukin kirjailija on käsitellyt aihetta omalla tavallaan; aina jännittävästä tarinasta runouden kautta asialliseen analyysiin. Etsin kirjasta luettavaa lukulähettiläälle ja muutama tarina sopii siihen tarkoitukseen oikein hyvin.


maanantai 4. maaliskuuta 2019

Jonas Hassen Khemiri: Pappaklausulen


Jonas Hassen Khemiri: Pappaklausulen (Bonniers 2018)


Tämä teos on suomennettu ja nimi on Isän säännöt.

Merkitsen tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Tarinan päähenkilö on vauva-arjen uuvuttama, isyysvapaalla oleva kahden lapsen isä. Henkilöiden nimiä ei mainita, vaan päähenkilökin on "en son som är en pappa". Lapsistaakaan ei mainita nimiä, vain: yksivuotias ja nelivuotias. Miehen avovaimo (en flickvän som är en mamma) on työssäkäyvä uraäiti. Muita naisia ovat miehen sisar ja äiti, mutta äidin osuus romaanissa on kovin pieni. 

Ongelmana on miehen ja hänen sisarensa isä (en pappa som har blivit farfar). Isä on hylännyt perheensä lasten ollessa pieniä. Nyt isä asuu ulkomailla - maata ei mainita - ja tulee Ruotsiin kaksi kertaa vuodessa, jotta hänen ei tarvitse maksaa veroja asuinmaahansa. Näiden vierailujen aikana hän asuu pojalleen antamassaan toimistohuoneistossa. Isän ollessa ulkomailla poika on joutunut toimimaan hänen eräänlaisena sihteerinään, hoitamaan varauksia ja erilaisia raha-asioita. Tästä asetelmasta poika haluaa päästä eroon. Hän on mielestään yksipuolisessa antajan osassa - koskaan hän ei ole isältään saanut minkäänlaista huomiota ja nytkin; isä ottaa yhteyttä vain silloin, kun hän tarvitsee jotain.

Khemiri kirjoittaa hyvin intensiivisesti - arki tulee iholle ja henkilöihin on helppo samaistua. Päähenkilö on arjen paineiden väsyttämä ja muutenkin hukassa itseltään. Isäongelmien lisäksi ammatinvalintakysymykset vaivaavat häntä, yövalvomiset vievät voimat, eikä tukea tule miltään suunnalta. 

Hyvä kirja. Kannattaa lukea, joko suomeksi tai ruotsiksi.