Joel Haahtela: Hengittämisen taito

 Joel Haahtela: Hengittämisen taito. Otava. 2020. 176 sivua

Kaunis ja rauhallinen pienoisromaani nuoresta suomalaismiehestä, joka saapuu Kreikan Thessalonikiin etsimään isäänsä. Isä löytyy kaukaiselta saarelta, jossa hän elää rukoillen luostaria muistuttavissa olosuhteissa. 

Pidin kirjasta erittäin paljon, eikä sen rauhallisuus ollut ollenkaan pitkäveteistä, vaan vei mukanaan. Suosittelen.

Ainoa Helmet-kohta, johon kirja sopii on:

45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija

Pete Suhonen: Naiset kuin muuttolinnut

 Pete Suhonen: Naiset kuin muuttolinnut. WSOY. 2021. 311 sivua.

Pete Suhosen Naiset kuin muuttolinnut avaa kirjailijan uuden sarjan "Postinumeromurhat". Tämä sarjan ensimmäinen teos sijoittuu Helsingin Lauttasaareen. Lauttasaari kiinnosti ja ostin kirjan lahjaksi, mutta luin sen itse ensin.

Kyseessä on aika perinteinen dekkari paitsi että päähenkilö ei ole poliisi, vaan toimittaja ja kirjailija. Aluksi ärsyttivät monet kielikuvat, kuten: "Lamppu seisoi sängyn vieressä kuin tarjoilija tyhjässä ravintolasalissa." Niitä tuntui olevan liikaa. Tarina parani loppua kohden ja loppuratkaisu oli oikein näppärä.

Luin kirjaa osin pihalla kauniissa säässä ja siksi se pääsee Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan:

23. Kirja, jota luet ulkona

31. Jännityskirja tai dekkari 

Laila Hirvisaari: Me, Keisarinna

 Laila Hirvisaari: Me, Keisarinna. 2014. Otava. 1074 sivua.

Me, Keisarinna on jatkoa Venäjän keisarinna Katariinan 1700-luvun elämästä kertovalle romaanille Minä, Katariina. Nämä kaksi pientä kirjaa ovat Otavan Miki-sarjaa (minikirja), kooltaan 8x12 cm, paksuus 2 cm. Kirjat ovat ohutta "raamattupaperia", joten koko teos mahtuu näin pieneen tilaan. 

Pientä ja kevyttä kirjaa on helppo pitää kädessä vaikka sängyllä maaten. Mahtuu helposti myös laukkuun. Ymmärtääkseni tämä minikoko ei ole saavuttanut kovin suurta suosiota, enkä tiedä mistä se johtuu.

Me, Keisarinna jatkuu siitä, mihin ensimmäinen osa päättyy, mutta on kirjoitettu ikään kuin muistelman muotoon, jossa jo iäkäs keisarinna sanelee muistelmiaan hallintakaudeltaan. Aikaan on sisältynyt monia sotia, lukuisia valtioiden päämiehiä ja Katariinan matkoja. Tarina on tietenkin fiktiota, mutta henkilöt ja historialliset tapahtumat ovat todellisia. 

Pidin enemmän ensimmäisestä osasta. Tässä jatko-osassa on pyörryttävän paljon henkilöitä ja oli välillä työlästä seurata suurta määrää nimiä. Vasta jo luettuani kirjan huomasin henkilöluettelon, joka oli kirjan lopussa. Siitä olisi ollut apua.

Laila Hirvisaari on tehnyt valtavan urakan selvittäessään keisarinna Katariina vaiheita.

Merkitsen tämän teoksen Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan:

3. Historiallinen romaani