Wolfgang Burger: Das vergessene Mädchen

Wolfgang Burger: Das vergessene Mädchen, Piper, 2014

Alaotsikko: Ein Fall für Alexander Gerlach

"Tutustuin" tähän kirjailijaan kesäloman aikana kun kiertelimme junalla Etelä-Saksaa. Heidelbergin rautatieaseman kioskissa oli myynnissä melko näyttävästi kyseisen Wolfgang Burgerin pokkareita. Syykin selvisi: Tarina on sijoitettu juuri Heidelbergiin. Ostin kioskista kaksi ensimmäistä Alexander Gerlach -pokkaria ja niiden jälkeen olen tilannut jatko-osia Adlibriksen kautta.

Wolfgang Burger on 1952 syntynyt, Karlsruhessa asuva insinööri ja dekkarikirjailija. Ein Fall für Alexander Gerlach -sarjaa hän on julkaissut vuodesta 2005 lähtien vuosi/kirja -tahtiin. Nyt vuonna 2019 osia on jo 16. Das vergessene Mädchen on järjestyksessä yhdeksäs ja olen lukenut myös kahdeksan edeltävää osaa.

Toimii erittäin hyvin saksan kielen harjoitteluun; saksa ei nimittäin ole vahvin kieleni, enkä varmaan vaativampaa kirjallisuutta saksaksi pystyisikään lukemaan. Dekkareissa juoni on niin selkeä, että aina ei kaikkia sanoja tarvitse ymmärtää. Toki välillä katson sanakirjasta, kun eteen tulee sana, jonka merkitys on tärkeä.

Kirjan minäkertoja Alexander Gerlach on Heidelbergin rikospoliisin päällikkö (Kripochef). Hän on leski, jolla on kaksostyttäret ja naisystävä tai oikeastaan rakastajatar, koska kyseinen nainen on naimisissa Gerlachin esimiehen kanssa. Niinkuin dekkareissa yleensäkin, kussakin kirjassa ratkotaan jotain yksittäistä rikosta ja samalla seurataan päähenkilön perhe-elämää kahden teini-ikäsen tyttären yksihuoltajaisänä. Kirjoissa ovat mukana myös Heidelbergin rikospoliisin muut rikostutkijat.

Näma Alexander Gerlach -kirjat toimivat hyvin kielioppiharjoitteluna: Saksan kielessä verbi taipuu eri tavalla, kun puhutaan useammalle henkillölle, joita sinutellaan (Sie haben, kun teititellään, mutta ihr habt, kun sinutellaan). Tätä muotoa poliisipäällikkö Gerlach käyttää, kun hän puhuu tyttärilleen, joten näin tulee tuotakin verbimuotoa harjoiteltua.

Suosittelen vieraskielisiä dekkareita minkä tahansa vieraan kielen harjoitteluun.

Merkitsen tämän opuksen Helmet 2019 -lukuhaasteen kohtaan 17. Kirjassa on kaksoset.

Tuula Karjalainen: Kuin silloin ennen

Tuula Karjalainen: Kuin silloin ennen, Minerva kustannus, 2011

Kirja alaotsikkona on: Lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana.

Lainasin tämän teoksen kirjastosta ja testasin sitä muistisairaille lukemiseen. Olikin todella sopiva siihen tarkoitukseen. Kirjassa on runsas ja kaunis kuvitus ja siinä kuvataan lasten elämää, mm. terveyden hoitoa, koulunkäyntiä ja joulun viettoa "ennen vanhaan". Ja hyvin kuvataan. Jo pelkkiä kuvia on mukava katsella; ne ovat selkeitä ja riittävän kokoisia ilman liikoja taustoja niin että muistisairaskin henkilö saa niistä selvää.

Palautin kirjan ja aioin ostaa itselleni oman kappaleen, huomatakseni, että painos oli loppu. Onneksi sentään löytyi netin Antikvaarista kohtuuhintaan.

Merkitsen tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 47. Kirjassa on alle 100 sivua.

Michail Bulgakov: Mästaren och Margarita

Michail Bulgakov: Mästaren och Margarita
Alkuteos: Master  i Margarita, 1936 - 1937

Wikipedia esittelee teoksen näin:

Bulgakov aloitti teoksensa kirjoittamisen vuonna 1928. Hän hioi kirjaansa kuolemaansa, vuoteen 1940 saakka. Ensimmäinen versio tuhoutui (Bulgakovin mukaan se paloi uunissa) maaliskuussa vuonna 1930. Bulgakov aloitti kirjoitustyön uudelleen vuotta myöhemmin. Toinen versio valmistui vuonna 1936 ja kolmas 1937. Kirjailijan oli pakko lopettaa kirjoitustyö neljä viikkoa ennen kuolemaansa, minkä jälkeen Bulgakovin vaimo viimeisteli teoksen.

Teos on Bulgakovin kuuluisin romaani ja varsinainen runsauden sarvi. Osittain toisiinsa liittyen ja kuitenkin erillisinä on kolme eri tarinaa: Saatanan, eli taikuri Wolandin saapuminen 1930-luvun Moskovaan, Mestarin ja Margaritan rakkaustarina sekä Jeesuksen viimeiset päivät Pontius Pilatuksen tuomiolla. Raamuttuviitteitä on syytä ymmärtää, esimerkiksi tarinassa esiintyvä kissahahmo Begemot on saanut henkilönsä Raamatusta.

On pakko myöntää, että en jaksanut innostua tästä tarinasta - en yleensäkään jaksa kovin epärealistia tarinoita tai sitten en ole vielä itsestäni löytänyt sitä innostusta. Kun jo alkumetreillä irtopäitä vierii katua pitkin ja olemattomat rahat ilmestyvät kadotakseen sitten taas, ei jaksamiseni riitä. Lupaan antaa tälle vielä joskus uuden mahdollisuuden. Ymmärrän ja tiedän tämän olevan hieno teos, josta voisi kirjoittaa laajankin tutkielman. Widipedia on aivan oikeassa sanoessaan:

Loputtoman monipuolista teosta voidaan tarkastella myös muista näkökulmista: neuvostoyhteiskuntaa ja koko modernia elämäntapaa ivaavana satiirina, kehitysromaanina ja niin edelleen. 

Olen vuosia sitten nähnyt tämän tarinan teatteriesityksenä Suomenlinnan kesäteatterissa, mutta siitä on sen verran aikaa, että ei ole jäänyt mieleen.

Mästaren och Margarita oli Helsingfors Arbiksen Litteraturcirkelin lukemistoa. Kun teos oli käsittelyssä tapaamiseemme tuli Svenska teaternin näyttelijä Robert Enckell kertomaan kuinka teos oli heillä toteutettu 2017 - oli mielenkiintoista.

Merkitsen tämän Helmet 2019-lukuhaasteen kohtaan nro 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäni sivistykseen  sekä kohtaan nro 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Tämä ei kokonaisuudessa sitä ollut, vaan se julkaistiin aluksi osittain koska suuri osa tekstiä oli sensuroitu. Venäjällä teos julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1973.

Jenny Erpenbeck: Gå gick gått

Jenny Erpenbeck: Gå gick gått, Bonniers 2017
Käännös: Ulrika Wallenström
Alkuteos: Gehen ging gegangen, 2015
Suomeksi: Mennä meni mennyt

Gå, gick, gått päähenkilö on eläkkeellä oleva, klassisten kielten professori ja leskeksi jäänyt Richard, jonka rakastajatarkin on jättänyt. Richard näkee Berliinin Oranienplatzilla mieltään osoittavia afrikkalaisia pakolaisia. Kun pakolaisten leiri puretaan, Richard selvittää heidän olinpaikkansa ja alkaa vierailla heidän luonaan. Alkaa erikoislaatuinen ystävyys. Richard tutustuu pakolaismiehiin aluksi tutkijan ottein, kysyen paljon kysymyksiä pakolaisten taustasta ja elämästä heidän kotimaissaan.

Yhteydenpito muuttuu vähitellen osittain ystävyydeksi ja osittain opettaja-, oppilassuhteeksi. Richard osallistuu pakolaisten kielenopetukseen ja opettaa myös pianonsoittoa. Kirjan nimi viittaa saksankielen vahvojen verbien muotoihin. Richard teettää miehillä puutarhatöitä korvausta vastaan ja etsii tapoja auttaa heitä saksalaisen byrokratian rattaissa. Eniten Richard kuitenkin kuuntelee tarinoita, joita miehet kertovat.

Ystävyyksien myötä Richard alkaa näkemään myös omat valintansa ja työnsä uusin silmin. Hän on elänyt elämänsä Itä-Saksassa, eikä ole muurin murtumisen jälkeen oikein löytänyt itseään uudessa yhdistyneessä Saksassa. Suhde vanhoinhin tiedemiestuttaviin saa uusia sävyjä verrattuna uusiin afrikkalaistuttavuuksiin.

Gehen, ging, gegangen on ollut ehdolla Deutscher Buchpreis -palkinnon saajaksi 2015. Merkitsen tämän teoksen Helmet 2019 -lukuhaasteen kohtiin 44. Kirja kertoo Berliinistä ja 20. Kirja käsittelee minulle entuudestaan vierasta kulttuuria. Tämä toinen sillä perusteella, että kirjassa tulevat sekä Itä-Saksan että eri Afrikan maiden kulttuurit esiin.

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina. Otava 2014. Ilmestyi ensimmäisen kerran 2011.

Sain kevään 2019 salaiselta neuleystävältäni (SNY) tämän pienen kirjan ja sen jatko-osan Me, Keisarinna. Nämä kuuluvat Otavan Miki-kirjaformaattiin. Sen koko on pieni 8 x 12 cm ja paksuus n. 2 cm. Kirjassa on 1130 sivua. Paperi on ohutta "raamattupaperia"; oikealta nimeltään Indoprint-paperia. Kirjaa on helppo lukea esim. makuuasennossa koska se on kevyt. Mahtuu helposti myös vaikka käsilaukkuun.

Minä, Katariina kertoo tsaaritar Katariina II:sta - (Katariina Suuri, 1729-1796), josta tuli hyvin nuorena kruununperijä, suuriruhtinas Pietari III:n puoliso tsaaritar Elisabet II-aikana. Katariina nousi keisarinnaksi keisarimiehensä puolisona 1762 alussa, mutta kaappasi vallan mieheltään myöhemmin samana vuonna.

Minä, Katariina ei ole elämänkerta tai tutkimus, vaan romaani, päähenkilönään saksalainen prinsessa, josta tuli Venäjän keisarinna. Tarinan kehys on kuitenkin totta; henkilöiden nimet ja päivämäärät ovat oikeita. 1700-luvun hovielämä, täynnä juonitteluja ja ylellisiä juhlia kuin myös Katariinan vaiheet monine rakastajineen ovat historiallisia tosiasioita.

Olenkohan tullut "tiettyyn ikään", kun olen huomannut kovin mielelläni lukevani historiallisia romaaneja? Minä, Katariinan lukemisesta nautin ja kiva kun on jatko-osakin odottamassa.

Minä, Katariina menee Helmet-lukuhaaste 2019 kohtaan nro 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Minä, Katariina oli vuoden 2011 Finlandia-ehdokas ja saman vuoden myydyin romaani.

Virpi Hämeen-Anttila: Kolmastoista lapsi

Virpi Hämeen-Anttila: Kolmastoista lapsi, Otava 2005

Tällainen tarttui mukaan kirpputorilta. Virpi H-A on ennestään tuttu niin julkisista yhteyksistä tieteellisten töittensä takia kuin kirjailijanakin. Olen muutaman niistä lukenut; melko viihdyttäviä ja helppolukuisia ovat olleet.

Niin tämäkin, jossa kirjan nimi viittaa säveltäjä Franz Schubertiin, joka oli perheensä kolmastoista lapsi (Wikipedian mukaan tosin kahdestoista., mutta kirjailija tietää tämän varmasti paremmin) . Aluksi teksti tuntui vähän naistenlehtijatkikselta, mutta sai sitten onneksi muitakin ulottuvuuksia. Ihan viihdyttävä teos oli.

Tämä pääsee Helmet-lukuhaaste 2019 kohtaan 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja. 

Italo Calvino: Jos talviyöna matkamies

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies, Keltainen kirjasto, 1983
Alkuteos: Se una notte d'inverno un viaggiatore 1978

Tämä teos on pitkään ollut eräänlaisella must-listalla ja nyt siihen sitten viimein tartuin. Ei mikään aivan perinteinen romaani ja ymmärrän nyt, miksi se on saanut niin paljon huomiota ja kehuvia mainintoja. Yksi netistä löytämäni luonnehdinta oli "spekulatiivinen fiktio" - joo, sitähän se.

Jos talviyönä matkamies on kirja kirjasta, kirjojen  kirjoittamisesta, niiden kustantamisesta ja kääntämisestä, sekä niiden käsittelystä myymälässä ja kirjastoissa. Kirjan alussa päähenkilö, jota kutsutaan Lukijaksi, avaa Italo Calvinon uuden teoksen Jos talviyönä matkamies. Pian hän huomaa, että sivut ovat sekaisin ja sama sivu toistuu yhä uudestaan. Hän menee kirjakauppaan vaihtamaan omansa ehjään painokseen, mutta huomaa, että tarina jatkuu aivan erilaisena.

Sama toistuu aina uudestaan ja Lukija törmää aina uusiin tarinoihin, jotka jäävät samalla tavalla kesken. Lukija tapaa kohtalotoverin Lukijatar Ludmillan ja tämän sisaren. Ludmillakin etsii omituisia keskeneräisiä tarinoita.

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 42. Kirjailijan nimi viehättää minua.

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä. Atena 2016

Saanan isä on kuollut ja kirja alkaakin näillä sanoilla: Se käveli vessan kynnykselle ja kuoli.

Isä on ollut paikallinen autokauppias ja menestyvä juoppo. Kun Saana jossain vaiheessa on arvostellut isän juomista, on isä sanonut itse ansainneensa rahat, joilla juo, niin mitäpä siihen on ollut lisäämistä. Saana on oppinut isältä paljon myyntityöstä, asiakkaan kohtelemisesta, autoista ja moottoreista.

Saanan elämästä on kadonnut kaksi tärkeää miestä; isä, joka kuoli ja veli, joka on kadonnut tai itse lähtenyt jonnekin. Saana etsii merkkejä veljestä ja löytääkin jotain, mikä tarkoittaisi veljen lähteneen itse. Saana lähettää isän kuolinilmoitusta suurempiin lehtiin ja myös ulkomaille, aurinkorannoille, Kanadaan ja Thaimaahan, jospa veli näkisi ilmoituksen ja tulisi edes hautajaisiin.

Saana käy mielessään läpi muistojaan perheestään, isästä, äidistä ja veljestä, menneistä lomista, jouluista ja automatkoista. Hän joutuu rakentamaan todellisuutensa uudelleen ilman entisiä kiinnekohtia. Matka alkaa isän hienhajuisen Volvon myynnistä.

Romaani on mielenkiintoinen tarina nuoresta tytöstä ja helposti samaistuttava kaikille, jotka ovat joskus menettäneet jonkun tärkeän läheisensä.

Merkitsen tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi. - Alkaa, ja vielä etunimikin on sama.

Enni Mustonen: Sotaleski

Enni Mustonen: Sotaleski, Otava 2019

Sotaleski on seitsemäs osa Enni Mustosen (Kirsti Manninen) Syrjästäkatsojan tarinaa.

Näkökulma on Ida Erikssonin tyttären Kirstin ja tarina ajoittuu kesäkuusta 1939 joulukuuhun 1944 eli Suomen sotavuosista on kysymys.

Kirsti (joka on saanut nimensä Sibeliuksen lavantautiin kuolleen tyttären mukaan, vrt. saman sarjan Lapsenpiika) on muotiliike Parisiennen omistaja. Hänellä on nyt 10-vuotias tytär Viena. Kirstin mies Ilmari Aaltonen, alunperin itäkarjalainen Iivo Borissainen, on suojeluskuntaupseeri ja on myös kouluttautunut kuvanveistäjäksi. Muita henkilöitä ovat Kirstin äiti Ida, Kirstin ompelijaystävät, Albergan huvilan vaihtelevat asukkaat ja naapurit. Uusina henkilöinä on lisäksi Karjalassa ja Itä-Karjalassa asuvat ystävät ja Iivon aseveljet.

Enni Mustonen kirjoittaa, niin kuin muissakin teoksissaan tapahtumista hyvin yksityiskohtaisesti, mutta pitää kuitenkin otteessaan niin, ettei mielenkiinto herpaannu. Erikoinen ja hieno taito, jota ei aivan kaikilla kirjailijoilla ole.

Pidin tarinasta ja olen sitä seurannut alusta asti. Sarja jatkuu, joten jään odottamaan seuraavaa.

Sotaleski menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja.

Paolo Cognetti: De åtta bergen

Paolo Cognetti: De åtta bergen (käännös Malin Emitslöf), Contempo, Stockholm 2018
Suomenkielinen versio: Kahdeksan vuorta
Italiankielinen alkuteos: Le otto montagne

Vinkin tähän teokseen sain Pappilan mummon blogista ja löytyy täältä.

Aivan ihastuttava tarina Pietro-pojasta, hänen vanhemmistaan ja parhaasta ystävästään Brunosta. Bruno asustaa Grana-nimisessä kylässä Mont Rosa -vuoren juurella ja milanolainen Pietro viettää samassa kylässä loma-aikojaan. Pietron vanhemmat ovat luontoihmisiä ja varsinkin isä nauttii vuorille kiipeämisestä ja ottaa Pietron mukaansa harjoittelemaan vuorilla oleskelun taitoja. Pojat ystävystyvät ja Brunosta tulee kuin perheenjäsen.

Poikien elämä on hyvin erilaista. Bruno jää kylään vuoren juurelle. Pietro matkustaa ja näkee ja kokee maailmaa aina Nepalia myöten. ja kuitenkin heidän ystävyytensä kestää välillä tiiviimpänä ja välillä harvempana. Mutta kun toinen tarvitsee tukea, on toinen valmis jättämään kaiken ja tulemaan auttamaan parasta ystäväänsä. Rakkaus luontoon ja vuoreen, sekä heidän tiivis henkinen yhteytensä pitää heitä yhdessä.

Paolo Cognetti on minulle uusi tuttavuus. Hän on syntynyt Milanossa 1978, mutta viettää suurimman osan vuodesta mökissä, korkealla Italian alpeilla. Tämä teos on palkittu useilla kirjallisuuspalkinoilla, ja se on käännetty 40 kielelle. The bookseller, UK on kirjoittanut: "Onko Cognetti uusi Elena Ferrante?"

Erikoismaininta vielä siitä, että vaikka teos kattaa henkilöittensä elämästä usean vuosikymmenen, on Cognetti saanut tarinan mahtumaan 226 sivuun. Jaarittelemalla joku muu olisi saanut aikaan tiiliskiven.

Merkitsen tämän Helmet 2019 -lukuhaasteen kohtaan 36. Kirjassa ollaan yksin.

Hieno lukukokemus. Suosittelen lämpimästi.

Peter Sandström: Mamma november

Peter Sandström: Mamma november - Åtta betraktelser. Schildts & Söderströms. Helsingfors. 2018
Suomennettu : Äiti marraskuu. 2018. Outi Menna

Peter Sandström, joka muuten oli Finlandia-ehdokas romaanillaan Laudatur 2016, on kirjoittanut kahdeksan pohdintaa perheestä ja itsestään perheen jäsenenä. Novellit ovat itsenäisiä kertomuksia, mutta toisaalta yhteenkuuluvia. Minäkertoja on mies, kirjailija, jonka perheenjäsenelle tapahtuu jokin muutos; isä kuolee ja äiti herää kukkaan aivan uudella tavalla. Tytär on kasvamassa aikuiseksi ja aikuismainen pikkupoika on viisaampi kuin isänsä. Mies tuntuu olevan vähän hukassa, haluaisiko hän viipyä menneisyydessä, vai pitäisikö löytää uusi suhtautuminen läheisten muuttumiisiin. Etsiäkö voimaa surra vai etsiäkö voimaa elää.

Eräänlainen rauhallisen melankoolinen tunnelma välittyy kirjan henkilöstä; ja niin kovin tuttu hiljainen suomalaisuus. Sandströmiä on kehuttu yksityiskohdista ja tunnelmien välittämisestä ja hyvästä tasapainosta syvällisyyden ja muuttuvaisuuden välillä.

Kansilehdellä on pätkä Helsingin Sanomien arvostelusta: "Sandström on kaunokirjallisuuden kaaosteoreetikko. Vertaisin häntä Karl Ove Knausgårdiin, ellei Jukka Koskelainen olisi jo tehnyt niin.... Hänellä on se muodon kieli hallussaan, joka Knausgårdilta puuttuu." (Oma käännös).

Tapahtumapaikkana ovat Uusikaarlepyy ja Turku. Osa kirjan henkilöistä puhuu ruotsinkielisen pohjanmaan murretta. Tekisi mieleni lainata kirjastosta suomenkielinen versio. Arvosteluissa ja kirjablogeissa Outi Mennan käännöstä ja hänen käännöksiään yleensä on kehuttu. Olisi kiinnostavaa nähdä, miten nuo murrekohdat on käännetty.

Ehkä annan myös mahdollisuuden Sandströmin Laudatur-kirjalle. Finlandiaa ei tullut, mutta tuli vuoden 2017 Runeberg palkinto.

Kristiina Harjula: Ollanko me jo vanhoja?

Kristiina Harjula: Ollaanko me jo vanhoja - Elämää suurten ikäluokkien matkassa. Kirjapaja. Helsinki 2018

Adlibriksen kuvaus:

Hellahuoneista arava-kaksioihin ja syrjäkyliltä kaupunkiin. Niukkuudesta kulutusjuhliin. Nuorisokulttuurin airuista eläkeläisiksi. Miten vuosikymmenet ovat menneet, mikä muuttunut ja mikä pysynyt?

Kristiina Harjulan teos kulkee suurten ikäluokkien matkan sotienjälkeisestä Suomesta tähän päivään. Miltä vuosikymmenet näyttävät nykyisellä elämänkokemuksella? Miten sukupolvi, joka on kasvatettu olemaan hyödyksi, kohtaa vanhuuden? Miten monena onkaan elämässä tullut oltua?

Teos on mainio aikamatka suurten ikäluokkien vaiheisiin - tekijän omiin kokemuksiin lomittuvat ikätovereiden kokemukset, pohdinta, arjen muistot ja historian tapahtumat. Ollaanko me jo vanhoja on ihmisenkokoinen elämäkerta kokonaisesta sukupolvesta.

                  

Kirjassa on kaksi tasoa: yleinen ja yksityinen. Suomen ja maailman lähihistoriakäydään läpi vuosikymmen kerrallaan 1940-luvun sotavuosista alkaen. Ensin kerrotaan, mitä kulloisena vuosikymmenenä tapahtui maailmalla ja suomalaisessa yhteiskunnassa yleensä - kahvimainoste Paula-tytöt, lasten pihaleikit, nuorisomuoti ja kaupungistuminen jne. Sitten tuon ajan eläneet kertovat mitä heille tapahtui ja miten elivät kyseisenä vuosikymmemenä.

Ollaanko me jo vanhoja  voi lukea monella tavalla. Voi lukea vain yleiset osuudet tai vain henkilökohtaiset osuudet. Voi luea koko kirjan kannesta kanteen tai vain ne ajat, jotka itseä kiinnostavat. Minua kiinnosti erityisesti lukea analyysiä 90-luvun laman syistä. Idänkaupan hiipuminen ei ollut ainoa syy tai koko läntisen maailman taloudellinen notkahdus, vaan huonosti hoidettu talouspolitiikka, esimerkkinä valuuttalainojen vapauttaminen, joka sitten aiheutti monta taloudellista katastrofia ja ylivelkaantumista. Toivottavasti nämä ajat ja ne päätöksenteot pysyvät myös nykypolitiikkojen mielessä - tuo aika ei kuitenkaan ole niin kovin kaukana.

Oikein mukavasti rakennettu kokonaisuus.

Tapani Bagge: Miehet asialla

Tapani Bagge: Miehet asialla. Aviator kustannus. 2018

Miehet asialla sisältää lyhyitä novelleja ja kaksi pidempää (Alligaattori ja Marskin keppi). Näissä seikkailee minäkertoja ja hänen kaverinsa Koskela. Kaverukset ovat yritteliäitä ja varsinkin Koskela lisäksi tee-se-itse-mies. Miehet toilailevat milloin minkin asian parissa, kuten hakevat joulukuusen metsästä  tai vaihtavat autonrenkaat ja lopputuloksena on yleensä katastrofi.

Tapani Bagge on julkaissut erinäisen määrän novellikokoelmia ja ainakin yllä mainitusta Alligaattori-tarinasta on julkaistu myös selkokielinen versio.

Elizabeth Strout: Mitt namn är Lucy Barton

Elizabeth Strout: Mitt namn är Lucy Barton, Scand Book Ab, 2017
Suomenkielisen version nimi: Nimeni on Lucy Barton
Alkuteos: My name is Lucy Barton

Pulitzer-palkitun Elizabeth Stroutin kirja Mitt namn är Lucy Barton  alkaa varovasti ja aluksi tuntuu, että paljoa mitään ei tapahdu. Lucy joutuu jäämään sairaalaan umpisuolenleikkauksen jälkeen pidemmäksi kuin oli luultu. Hänen miehensä hälyttää Lucyn äidin pitämään potilaalle seuraa. Erikoista, sillä Lucy ei ole puhunut äitinsä kanssa vuosikausiin. Äiti viipyy Lucyn sairasvuoteen äärellä viisi vuorokautta. Äidin ja tyttären aluksi varovaiset keskustelut alkavat vähitellen kertoa tarinaa siitä, miksi Lucy elämä on muodostunut sellaiseksi kuin on. Lucy on tehnyt ns. luokkaretken  kodin kovin vaatimattomista oloista yhteiskunnassa ylöspäin.

Mitt namn är Lucy Barton on herkkä kertomus äidin ja tyttären monimutkaisesta suhteesta, mutta myös tarina luokkatietoisuudesta ja pakenemisesta uuteen elämään.

Sijoitan tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa. Ei aivan siihen sovi, mutta yhteiskuntaluokkateemansa puolesta käy kyllä.

Suomalaisia saunanovelleja

Suomalaisia saunanovelleja - Juhani Ahosta Mikko Rimmiseen
Aviador Kustannus 2017

Tämän antologian on koonnut Vesa Tompuri Suomen 100-vuotisjuhlavuotta varten. Teokseen on koottu 20 suomalaisen kirjailijan näkemyksiä saunasta eli lyhyitä tarinoita, joihin liittyy jollain tavalla sauna.

Ensimmäinen on todella Juhani Aho kertomuksellaan "Sasu Punanen", joka on aiemmin julkaistu ainakin Lastuja-kokoelmassa ja alunperin ensimmäistä kertaa vuonna 1892. Viimeinen novelli on Mikko Rimmisen "Ruumiinpesijät". Kirjan lopussa on vielä kuvaus kustakin mukana olleesta kirjailijasta.

En kovin innostunut näistä. Ahon "Sasu Punanen", Atik Ismailin "Lauantai" ja vielä Tapani Baggen "Pihasauna" -novellit olivat eniten omaan mieleen, mutta makuaisioistahan ei voi kiistellä.

Liitän tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 24. Sokkona hyllystä valittu kirja.

Tommi Kinnunen: Pintti

Tommi Kinnunen: Pintti, WSOY 2018

Pitkä oli varauslista kirjastosta, mutta lopulta tuli.

Olen lukenut Kinnusen aikaisemmin ilmestyneet Neljäntienristeys ja Lopotti. Pintissä tunnistaa Kinnusen rauhallisen kerronnan ja luontevan ymmärryksen henkilöhahmojaan kohtaan.

Pintti tarkoittaa lasiteollisuudessa syntyvää jätelasia ja teos kuvailee pienen kylän elämää lasitehtaan varjossa sodanjälkeisessä Suomessa. Tarinan keskiössä on Tyynelän perheen kolmen sisaruksen elämä kyläyhteisön paineissa. Kyseessä on kolmen päivän romaani, mutta päivät eivät ole peräkkäin.

Ensimmäinen 23.6.1949 katsoo elämää perheen vähälahjaisen Jussin näkökulmasta. Jussilla on epilepsia ja elämänhallinnassaan muutenkin puutteita. Jussi kuitenkin näkee maailman ja luonnon yksityiskohtaisemmin kuin muut ja saa niistä iloa ja voimaa. Jussia pilkataan ja huijataan vaikka lainaamaan rahaa, eikä Jussi osaa näitä tilanteita torjua tai hallita.

Toinen päivä 31.1.1950 kertoo elämästä Helmi-sisaren silmin. Helmi on yhden tyttären leskeksi jäänyt äiti. Helmi kaipaa miestään, on hyväluontoinen ja sovitteleva.

Kolmas päivä on 13.9.1951. Sisarusparven Raili on palannut kylään oltuaan aikansa Helsingissä. Railin luonne on kiivas ja hänen Helsinki-menneisyytensä tuntuu olevan kyläläistenkin tiedossa, eikä hän itse sitä häpeäkään. Herkullinen kohtaus tapahtuu leivontauuneilla, kun toinen kyläläinen on kiilannut Railin leivontavuoroon.

Kummatkin sisaret kantavat huolta Jussista ja onnistuvat pientä suukopua lukuunottamatta kuitenkin auttamaan toinen toistaan ja puhaltamaan yhteiseen hiileen.

Takuuvarmaa Kinnusen kerrontaa teos on. Kinnunen on perehtynyt lasinpuhaltamisen saloihin, tekniikoihin ja sanastoon, joka myös tulee tämän teoksen myötä tutuksi.

Pintti menee Helmet-haasteen kohtaan 19. Et pidä kirjan nimestä (kun en muuta sopivaa keksinyt)

Veikko Huovinen - Porsaan paperit

Veikko  Huovinen: Porsaan paperit - eläinaiheiset erikoiset WSOY 1999

Tällaisen löysin kirjastosta novellikokoelmien hyllystä.

Kirjassa on lyhyitä pakinoita ja kaikissa on aiheena eläin. On myös eläinten haastatteluja ja lopuksi vielä eläinten tervehdys ihmisille.

Veikko Huovinen on arvostettu kirjailija ja tätäkin teosta on nettiselailun perusteella kehuttu. Itselleni ei tällä kertaa iske. Ehkä olen sen verran realisti, että en oikein jaksa juttuja, joissa eläimet puhuvat joko keskenään tai ihmiselle. Tässä esim. novelli Matikanopettaja kertoo opettajasta joka menee avaamaan kirveellä avannon opettaakseen pohjalla loikoilevaa madetta. Nämä pitäisi varmaan lukea vertauksina, mutta en oikein jaksa.

En nyt ota tätä lukulähettiläslukemistoon, kun jotenkin haluan itsekin uskoa siihen, mitä luen.

Helmet-lukuhaasteessa pääsee kohtaan: 39 Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.

Hannu Väisänen: Piisamiturkki ja muita kertomuksia

Hannu Väisänen: Piisamiturkki ja muita kertomuksia (Seven 2015)

Tartuin tähän Hannu Väisäsen novellikokoelmaan, koska se oli kirjaston suosituslistalla lukulähettilään lukemistoksi. Teos sisältää 12 vaihtelevan pituista novellia; lyhin 12 sivua ja pisimmät n. 40 sivua.

Novellit ovat lämpimiä, humoristia, ja yllättäviä, mutta myös melankolisia ja kulttuurien törmäyksiä kuvaavia. Väisänen kuljettaa lukijaa tarinoissaan ympäri maailmaa. Vai miltä kuulostavat novellien otsikot:

Itse tehty viili. Guadeloupen ihme. Brooklynin korkein kohta. El Zebbahin voikeksit. Mietteitä. Mies Kouvolasta. Neljan lauseen viesti. Kiiltomadot, Tulikärpäset. Ennustuskortit. Aika. Nukkemestari. Ilotulitus.

Voisiko arvata, että Brooklynin korkein kohta onkin tarina yksinäisestä ihmisestä?

Hyviä novelleja. Ajan kanssa luettavia ja ajatuksia herättäviä. En kuitekaan nyt liitä tätä lukulähettiläslukemistooni.

Lisään teoksen Helmet-lukuhaasteeseen nro 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.

Suomen lasten hölmöläissadut

Suomen lasten hölmöläissadut (Otava 2001)

Tämä Suomen lasten hölmöläsisadut löytyi omasta kirjahyllystä ja olen näitä tarinoita lukenut lapsille ja lapsenlapsille.

Nämä tutut ja jotkut tuntemattomammatkin tarinat sijoittuvat menneen ajan supisuomalaiseen maalaisympäristöön, sen rakennuksiin ja työvälineisiin. Hölmölän kylän väki kantaa säkeillä valoa pimeään tupaan ja jatkaa peittoa leikkaamalla toisesta päästä.

Luulenpa, että valikoin näistä tarinoista tunnetuimmat lukulähettilään lukemiseksi - mukava mielihän näistä jää.

Vähän oli hankalaa miettiä mihin Helmet-lukuhaasteen kohtaan tämän merkitsisin, mutta saa kelvata kohta numero 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä. Yrittämisestähän hölmölöistarinoissa juuri on kysymys.

Petri Tamminen: Suomen historia

Petri Tamminen: Suomen historia (Seven 2017)

Lyhyt ja kuitenkin niin kattava katsaus itsenäisen Suomeen sataan vuoteen alkaen tietenkin vuodesta 1917 otsikolla Suomi itsenäistyy. Kaikki olennainen mahtuu puoleen sivuun. Sivu sivulta käydään läpi asekätkennät, sotalapset, Armi Kuuselat, keskioluen vapautuminen, pesäpallo, Peyton Place,  Suomen Euroviisuvoitto ja tietenkin jääkiekon maailmanmestaruus.

Teos ei ole mitään juhlapuheiden toistoa; myös ikäviä historiallisia tilanteita esitellään ja aina ruohonjuuritason näkökulmasta. Puhutaan Estoniasta, koulukiusaamisesta, hiihdon doping-skandaalista, pakolaiskriisistä ja yksinäisyydestä.

Otan tämän teoksen valikoiduin osin lukulähettiläslukemistoon ja merkitsen Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 23. Kirjan nimessä on jokin maa.

Tuija Hannula; Toppatakin alla on sydän - selkopakinoita

Tuija Hannula: Toppatakin alla on sydän - selkopakinoita (2018)

Tämä pieni kirjanen on suunnattu Suomeen maahanmuuttajille tarkoituksenaan tehdä suomalaisia tapoja tutuksi suomea toisena kielenä oppiville. Tekstit ovat lyhyitä, lauseet ovat päälauseita ja lukemista helpotetaan myös siten, että rivit ovat lyhyempiä kuin normaalissa tekstissä.

Kirja sisältää myös tehtäviä keskustelun tai ryhmätyön pohjaksi esim. Onko sinun kotimaasi kahvimaa vai teemaa? Miten siellä kahvi tai tee nautitaan? Miksi raha tai uskonto ei ole Suomessa hyvä puheenaihe?

Itse aion käyttää teoksen pakinoita valikoiduin osin lukulähettiläänä, kun luen muistisairaille lyhyitä tarinoita. Esimerkiksi pakinat kahvinjuonnista, kirjaston hiljaisuudesta ja eri juhlapyhien vietosta sopivat oiken hyvin tähän tarkoitukseen ja niistä saa keskustelunaihetta syntymään.

Merkitsen tämän teoksen Helmet-lukuhaasteen kohtaan 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin.

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Alkuteos: A Manual for Cleaning Women: Selected Stories by Lucia Berlin

Löysin vinkin tähän kirjaan blogista: http://pappilanelamaa.blogspot.com/. Lucia Berlin on yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuden opettaja, neljän pojan äiti, alkoholisti, yksinhuoltaja ja sisukas nainen.

Teos sisältää 25 novellia; hauskoja, melankolisia, traagisia ja elämänmakuisia. Tarinoissa on omaa kokemaa ja fiktiota ja runsaasti mustaa huumoria. Lucia Berlin on elänyt vaiherikkaan elämän, asunut USA:n lisäksi Chilessä ja Meksikossa, ollut tekemisissä niin yhteiskunnan syrjäytyneiden kuin akateemisten yliopistoihmisten kanssa. Kertomukset sijoittuvat pesuloihin, bussipysäkeille, tukiasuntoihin, katkaisuhoitoon, katoliseen kouluun, hienostokoteihin sekä kadulle.

Lucia Berlin (1936-2004) oli eläessään pienten piirien arvostama kirjailija. Tämä postuumisti julkaistu teos sisältää myös alkusanat (Lydia Davis) ja johdannon (Stephen Emerson). Onneksi pappilan mummo yllä mainitussa blogissaan olisi mieluummin lukenut alkusanat ja johdannon vasta lopussa, jotta omalle lukunautinnolle olisi jäänyt enemmän tilaa. Kiitos, pappilan mummo: minä luin ne vasta lopuksi. Kannatti.

Kaupassa huomasin, että suomenkielisestä laitoksesta on julkaistu pokkariversio. Ilmeisen suosittu siis tuntuu olevan Suomessakin.

Merkitsen tämän teoksen Helmet-lukuhaasteeseen kohtiin  32. Kirjan nimessä on ammatti ja 40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia.

Sankarina Helsinki

Kymmenen kirjailijan antologia Sankarina Helsinki (Otava 2000)

Sankarina Helsinki - Merkitsen tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema (kai se käy, vaikka onkin piirretty) ja 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.

Alkusanoista lyhennellen:

Kymmenen helsinkiläistä kirjailijaa tervehtii Itämeren tytärtä kaupungin 450-vuitisjuhlan ja kulttuurikaupunkivuoden kunniaksi.

Kaupunki on tapahtumien näyttämönä, muistojen kehyksenä ja harmittavien ihmisten harmittavana kohtauspaikkana. Elämässä mielikuvitus on äkkiä totta ja totinen tapahtuma pian kaikkea muuta kuin totta.

Novellit, runot ja pakinat maalaavat kuvaa Kustaa Vaasan vuonna 1550 perustamasta kaupungista, sen kaduista, puistoista, rannoista, ihmisistä. Voiko nuoruudn kevätiltojen Esplanadin vielä nähdä, kuulla ja haistaa? Jos Helsinki olisi mies, olisiko sillä knallin alla tummansininen hiihtopito?

Oma arvio:

Kukin kirjailija on käsitellyt aihetta omalla tavallaan; aina jännittävästä tarinasta runouden kautta asialliseen analyysiin. Etsin kirjasta luettavaa lukulähettiläälle ja muutama tarina sopii siihen tarkoitukseen oikein hyvin.

Jonas Hassen Khemiri: Pappaklausulen

Jonas Hassen Khemiri: Pappaklausulen (Bonniers 2018)

Tämä teos on suomennettu ja nimi on Isän säännöt.

Merkitsen tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Tarinan päähenkilö on vauva-arjen uuvuttama, isyysvapaalla oleva kahden lapsen isä. Henkilöiden nimiä ei mainita, vaan päähenkilökin on "en son som är en pappa". Lapsistaakaan ei mainita nimiä, vain: yksivuotias ja nelivuotias. Miehen avovaimo (en flickvän som är en mamma) on työssäkäyvä uraäiti. Muita naisia ovat miehen sisar ja äiti, mutta äidin osuus romaanissa on kovin pieni. 

Ongelmana on miehen ja hänen sisarensa isä (en pappa som har blivit farfar). Isä on hylännyt perheensä lasten ollessa pieniä. Nyt isä asuu ulkomailla - maata ei mainita - ja tulee Ruotsiin kaksi kertaa vuodessa, jotta hänen ei tarvitse maksaa veroja asuinmaahansa. Näiden vierailujen aikana hän asuu pojalleen antamassaan toimistohuoneistossa. Isän ollessa ulkomailla poika on joutunut toimimaan hänen eräänlaisena sihteerinään, hoitamaan varauksia ja erilaisia raha-asioita. Tästä asetelmasta poika haluaa päästä eroon. Hän on mielestään yksipuolisessa antajan osassa - koskaan hän ei ole isältään saanut minkäänlaista huomiota ja nytkin; isä ottaa yhteyttä vain silloin, kun hän tarvitsee jotain.

Khemiri kirjoittaa hyvin intensiivisesti - arki tulee iholle ja henkilöihin on helppo samaistua. Päähenkilö on arjen paineiden väsyttämä ja muutenkin hukassa itseltään. Isäongelmien lisäksi ammatinvalintakysymykset vaivaavat häntä, yövalvomiset vievät voimat, eikä tukea tule miltään suunnalta. 

Hyvä kirja. Kannattaa lukea, joko suomeksi tai ruotsiksi.

Suhonen ym. Metsän tarina

Ville Suhonen, Hannu Siitonen, Mikko Pöllänen: Metsän tarina, 2013

Teos perustuu huikean menestyksen saaneeseen saman nimiseen elokuvaan. Ville Suhonen on elokuvaohjaaja ja valokuvat ovat Siitosen ja Pölläsen.

Kuvia teoksessa on paljon; joka sivulla toinen toistaan kauniimpia. Rinnalla kulkee tarina: lapsuuden muistoja isän kanssa metsäretkillä. Takakannen kuvauksen mukaan: "Metsän tarina on elämyksellinen luontokirja vanhan metsän värikkäästä elämästä, lapsuuden ikimuistoisista kokemuksista ja pohjoisten kansojen myyttisistä uskomuksista." 

Sopii hyvin katselukirjaksi ja samalla myös ääneen luettavaksi.

Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä

Osallistun tänä vuonna 2019 Helmet-lukuhaasteeseen ja tässä on ensimmäinen panostukseni.

Merkitsen tämän kohtaan 7. Kirja paikasta, jossa olen käynyt

Kaikkien toiveiden kylä, Anja Snellman, 2018

Aluksi vähän ärsytti, kun kertomus alkaa samalla tavalla kuin Sofi Oksasen Puhdistus; vanha, erakkona elävä nainen löytää pahasti loukkaantuneen nuoren naisen. Tarina tietenkin vie aivan eri suuntaan ja pähenkilöt muodostavat kauniin vastakohdan toisilleen.

Nuori nainen putoaa oravanpyörästään, oppii elämästä ja kasvaa uudeksi ihmiseksi. Vanhan naisen tarinoiden myössä käydään läpi Kreikan ja Kreetan väkivaltaistakin historiaa, uskontoa, maaltapakoa ja työllisyystilannetta. Erityinen kiitos kirjailijalle lopussa olevasta luettelosta, josta näkee, ei vain mistä teoksista sitaatit ovat kotoisin, vaan myös mitkä mainitut historialliset henkilöt ovat oikeita ja/tai mikä osuus on kirjailijan keksintöä. 

Kaikkien toiveiden kylä oli kirjastosta lyhyellä lainalla, joten jouduin lukemaan nopeammin kuin mihin pystyin, mikä tarkoittaa, että jouduin hyppelemään. Teos olisi ansainnyt tarkempaa lukemista. 

Henna Helmi: Miisa luisteluleirillä

Henna Helmi: Miisa luisteluleirillä

Otin tämän mukaan Helmet-lukuhaasteeseen, koska se sopii kohtaan 9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja ja kohtaan 13. Kotimainen nuorten kirja. Luin kirjaan ääneen taitoluistelua harrastavalle lapsenlapselle.

Näitä Miisa-kirjoja on kokonainen sarja ja kohderyhmä on taitoluistelua harrastavat teini-ikäiset. Kirjan sankaritar on Miisa, jonka lisäksi myös hänen isoveljensä ja pikkusiskonsa harrastavat taitoluistelua. Taustalla vaikuttavat melko viattomantuntuiset seurusteluyritykset, poika- ja tyttöystävät, erilaiset valtapelit, kiusaamiset ja kateudet. Siinä kuohunnassa pitäisi sitten pystyä keskittymään suorituksiinsa ja tehdä kaikki hypyt ja piruetit oikein.

Varttuneempi lukija on vain tyytyväinen, ettei ole enää teini-ikäinen. Mutta oikealle kohderyhmälle varsinainen ahmimisteos tämä Miisa kyllä on.  

Merja Asikainen: Milana - Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä

Merja Asikainen: Milana - Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä

Kirja kiinnosti minua, koska olen muutenkin seurannut Milana Misicin uraa. 

Merkitsen tämän kirjan Helmet-lukuhaasteessa kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot; 37. Pienkustantamon julkaisu (voiko Likeä pitää pienkustantamona?) ja 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi. 

Milana - Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä on alkoholistiperheessä eläneen kasvutarina. Milanan äiti on lahjakas ja taiteellinen, koko kansan tuntema laulaja, jonka syöksykierre ja sen aiheuttama median kiinnostus ei mitenkään helpota perheen olosuhteita. 

Milana on kipuillut myös omien ammatinvalintojensa kanssa; laulaako vai eikö laulaa, laulaako äidin lauluja vai ei, saako oma musiikki arvostusta. Avioliitto, ero ja lapsettomuuden aiheuttama suru ovat lisänneet Milanan taakkaa. 

Hänellä on kuitenkin ollut myös rakastavia ja hyviä ihmisiä lähipiirissään: isovanhemmat, oma isä, sisarpuolet. Milana kertoo tähänastisesta elämästään ja selviytymisestään uskottavasti ja rehellisesti. Lopulta tuntuu, että hän on löytänyt tasapainon, itsensä ja hyväksynyt menneisyytensä osana itseään.

Ross W. Greene: Tulistuva lapsi

En yleensä lue itsehoito-oppaita enkä arkipäivän psykologiaa, enkä varsinkaan käännettyjä sellaisia ja siksipä tämä opus pääsee täyttämään Helmet-haasteen kohtaa 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue.

Ross W. Greene: Tulistuva lapsi, 2006 Finn Lectura (alkuteos: The Explosive Child, 2005)

Kirja kuvaa kannen esittelyn mukaan uutta lähestymistapaa helposti turhautuvien ja joustamattomien lasten ymmärtämiseen ja kasvattamiseen. 

Kun "jenkkityylistä" yksinkertaistamista katsoo sormiensa läpi on teos antaa kyllä konkreettisia neuvoja, miten esimerkiksi pukemisessa hidastelevan lapsen kanssa pärjää itse hermostumatta. 

Aivan käypä opus tällaisia neuvoja tarvitseville. Suosittelen.

Anthony Doerr: Grace (suom. Davidin uni)

Lisään tämän Grace-kirjan Helmet lukuhaasteen kohtiin 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä, 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamialla ja vielä kohtaan 29. Kirjassa nähdään unia.

Anthony Doerr : Grace 2018

(suomenkielinen: Davidin uni; alkuperäinen: About Grace 2004)

Kirja kertoo alaskalaisesta hydrologista, joka pakenee kohtaloaan pelastaakseen perheensä.

Tarinan alkaessa 59-vuotias David on lentokoneessa, jossa hän tietää matkatavaralokeron aukeavan ennen kuin se tapahtuu. Hän on erilainen kuin useimmat meistä; hän näkee välähdyksiä tulevasta. Jotkut niistä ovat pieniä ja arkisia asioita, mutta jotkut ovat vakavampia, kuten onnettomuudet ja jopa kuolema.

David peri suomalaissyntyisen äitinsä rakkauden lumeen ja lumikiteisiin. Kotikaupungissaan Anchoragessa David tapaa unelmiensa naisen ja he saavat ihastuttavan Grace-tyttären. Sitten eräänä yönä David näkee unen, jossa yrittää pelastaa tyttärensä hyökyaallon alta. David pakenee jättäen Sandy-vaimonsa ja lapsensa ja toivoo, että pakeneminen estää unen toteutumisen.  Vuodet kuluvat Davidin tietämättä ovatko vaimo ja lapsi selvinneet tulvasta. Eräänä päivänä hän sitten on valmis kohtaamaan nykyisyyden ja lähtee etsimään perhettään.

Tarina ei olisi kärsinyt, vaikka sitä olisi tiivistetty melko reilullakin kädellä. Arvosteluissa on kehuttu teoksen kieltä, mutta aina jää vähän epäselväksi tarkoitetaanko alkuteoksen kieltä vai käännöstä. Itse luin teoksen ruotsiksi, ja uskon, että kehumiset kohdistuvat luonnon kuvauksiin; puhutaan lumikiteistä ja hyönteisistä.

Kirja kuului lukupiirin lukemistoon ja jouduin vähän kiirehtimään (lue: hyppimään) ja varmaan siksi en oikein päässyt nauttimaan teoksen tunnelmasta ja sen kehutusta symboliikasta.

Enemmän pidin Doerrin toisesta suositusta teoksesta Kaikki se valo jota emme näe. Sitä voin lämpimästi suositella.