Kari Hotakainen: Tarina

 Kari Hotakainen: Tarina. 2020. Siltala

 

Tästä tuli kirja, jonka luin vajaassa tunnissa. Toisin sanoen aloitin, selasin eteenpäin, luin pätkän, selasin taas, luin pätkän ja niin edelleen aina loppuun saakka. Eli "ei ollut mun juttu".

Tarina on eräänlainen satiirinen dystopia. Kertoo kuvitteellisesta tulevaisuudesta, jossa maaseutu on muutettu virkistysalueeksi ja ihmiset asuvat Kaupungissa. Ammatit ovat muuttuneet tai kadonneet, eikä asuntoja riitä kaikille. Vähistä asunnoista käydään raakaa kisaa; se joka kirjoittaa parhaan tarinan, saa asunnon.

En muutenkaan ole mieltynyt kuvitteellisiin tulevaisuustarinoihin, joten tämä ei oikein iskenyt. Kuittaan nyt kuitenkin luetuksi.

Sopiva Helmet-lukuhaasteen kohta on:

 

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit. 2010
Alkuteos: Berlinerpoplene. 2004
Suomentanut Tarja Teva

Berliininpoppelit aloittaa samannimisen, viisiosaisen kirjasarjan ja norjalaisen Neshovin perheen tarinan. Lähtöasetelma on erinäisistä muista viimeaikaisista kirjoista tuttu; perheen aikuiset lapset kokoontuvat lapsuudenkotiinsa, kun jompikumpi vanhemmista kuolee. Yksi lapsista Tor, on jäänyt hoitamaan kotitilaa, jossa nykyisin toimii sikala. Veli Margido on poikamies, asuu lähistöllä Trondheimissa ja on hautausurakoitsija. Nuorin veli Erlend elää miessuhteessa Kööpenhaminassa. Hän on tehnyt suurimman pesäeron kotiinsa, veljiinsä ja vanhempiinsa; homoseksuaalisuus ei ole ollut kotona hyväksyttävää. Lisäksi on vielä Torin aikuinen tytär Torunn, joka ei ole koskaan nähnyt nyt kuolevaa isoäitiään ja oman isänsäkin vain kerran aikaisemmin. 

Tähän herkulliseen asetelmaan Anne B. Ragde on rakentanut hauskan ja koskettavan tarinan, joka väliin on vakava ja riipaiseva, väliin hersyvän hauska. 

Mietin pitkään lähdenkö tähän viiden kirjan kyytiin mukaan, mutta pakkohan se on. Kun on tämän ensimmäisen lukenut, on pakko saada tietää, mitä sitten tapahtui. Kirjaan tähän nyt itsellenikin muistutukseni, missä järjestyksessä nämä kannattaa lukea. Muut osat luen ruotsinkielisinä; ehkä autenttisuus paranee, vaikka ei Tarja Tevan käännöksessä mitään vikaa ole ollenkaan. Oikein on hyvää ja kaunista suomenkieltä.

Helmet-lukuhaaste saa merkinnät:

14. Kirja on osa kirjasarjaa (sekä viiden kirjan kokonaisuutena, että Tammen pokkarit -sarjan osana)
18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija (Anne B Ragde on norjalainen)

Sarjan osat:

1. Berliininpoppelit - Berlinerpopplarna
2. Erakkoravut - Eremitkräftorna
3. Vihreät niityt - Vila på gröna ängar
4. Perintötila - Det finns alltid förlåtelse
5. Elämänrakentajat - Det är min tur nu

6. Talon tytär - Dottern

 

Eero Huovinen: Äitiä ikävä

 Eero Huovinen: Äitiä ikävä. 2020. WSOY. 

Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen oli 9-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Isä uppoutui töihinsä ja käpertyi omaan ikäväänsä. Äidistä ei puhuttu, vaikka haudalla käytiinkin. Isä avioitui myöhemmin uudelleen ja kuoli 40 vuotta Eeron ja kahden nuoremman veljen äidin jälkeen. Eero ikävöi äitiä koko ikänsä tietämättä oikein mitä ikävöi, kun muistot vuosien saatossa haalistuivat. Vasta isän kuoleman jälkeen löytyivät äidin päiväkirjat ja runsas kirjeenvaihto isän ja äidin välillä. Siitä syntyi tämä kirja.   

Melko pitkä oli kirjaston jono tähän kirjaan, mutta tulihan se sieltä viimein. Kirja kiinnosti minua, koska olin itsekin 9-vuotias, kun minun äitini kuoli. Löysin paljon samanlaisia ajatuksia, kuin mitä itsellä on ollut esimerkiksi Helsingin kaduista, joita pitkin tietää kyseisen henkilön kävelleen. Piispa Huovinen on onnekas, kun sai jälkikäteen tutustua äitiinsä kirjeiden ja päiväkirjojen kautta. 

Helmet lukuhaaste 2021 saa ensimmäisen merkinnän:

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäni

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta