Eero Huovinen: Äitiä ikävä. 2020. WSOY.
Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen oli 9-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Isä uppoutui töihinsä ja käpertyi omaan ikäväänsä. Äidistä ei puhuttu, vaikka haudalla käytiinkin. Isä avioitui myöhemmin uudelleen ja kuoli 40 vuotta Eeron ja kahden nuoremman veljen äidin jälkeen. Eero ikävöi äitiä koko ikänsä tietämättä oikein mitä ikävöi, kun muistot vuosien saatossa haalistuivat. Vasta isän kuoleman jälkeen löytyivät äidin päiväkirjat ja runsas kirjeenvaihto isän ja äidin välillä. Siitä syntyi tämä kirja.
Melko pitkä oli kirjaston jono tähän kirjaan, mutta tulihan se sieltä viimein. Kirja kiinnosti minua, koska olin itsekin 9-vuotias, kun minun äitini kuoli. Löysin paljon samanlaisia ajatuksia, kuin mitä itsellä on ollut esimerkiksi Helsingin kaduista, joita pitkin tietää kyseisen henkilön kävelleen. Piispa Huovinen on onnekas, kun sai jälkikäteen tutustua äitiinsä kirjeiden ja päiväkirjojen kautta.
Helmet lukuhaaste 2021 saa ensimmäisen merkinnän:
4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäni
47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti