tiistai 18. kesäkuuta 2019

Peter Sandström: Mamma november

Peter Sandström: Mamma november - Åtta betraktelser. Schildts & Söderströms. Helsingfors. 2018
Suomennettu : Äiti marraskuu. 2018. Outi Menna


Peter Sandström, joka muuten oli Finlandia-ehdokas romaanillaan Laudatur 2016, on kirjoittanut kahdeksan pohdintaa perheestä ja itsestään perheen jäsenenä. Novellit ovat itsenäisiä kertomuksia, mutta toisaalta yhteenkuuluvia. Minäkertoja on mies, kirjailija, jonka perheenjäsenelle tapahtuu jokin muutos; isä kuolee ja äiti herää kukkaan aivan uudella tavalla. Tytär on kasvamassa aikuiseksi ja aikuismainen pikkupoika on viisaampi kuin isänsä. Mies tuntuu olevan vähän hukassa, haluaisiko hän viipyä menneisyydessä, vai pitäisikö löytää uusi suhtautuminen läheisten muuttumiisiin. Etsiäkö voimaa surra vai etsiäkö voimaa elää.

Eräänlainen rauhallisen melankoolinen tunnelma välittyy kirjan henkilöstä; ja niin kovin tuttu hiljainen suomalaisuus. Sandströmiä on kehuttu yksityiskohdista ja tunnelmien välittämisestä ja hyvästä tasapainosta syvällisyyden ja muuttuvaisuuden välillä.

Kansilehdellä on pätkä Helsingin Sanomien arvostelusta: "Sandström on kaunokirjallisuuden kaaosteoreetikko. Vertaisin häntä Karl Ove Knausgårdiin, ellei Jukka Koskelainen olisi jo tehnyt niin.... Hänellä on se muodon kieli hallussaan, joka Knausgårdilta puuttuu." (Oma käännös).

Tapahtumapaikkana ovat Uusikaarlepyy ja Turku. Osa kirjan henkilöistä puhuu ruotsinkielisen pohjanmaan murretta. Tekisi mieleni lainata kirjastosta suomenkielinen versio. Arvosteluissa ja kirjablogeissa Outi Mennan käännöstä ja hänen käännöksiään yleensä on kehuttu. Olisi kiinnostavaa nähdä, miten nuo murrekohdat on käännetty.

Ehkä annan myös mahdollisuuden Sandströmin Laudatur-kirjalle. Finlandiaa ei tullut, mutta tuli vuoden 2017 Runeberg palkinto.


Kristiina Harjula: Ollanko me jo vanhoja?

Kristiina Harjula: Ollaanko me jo vanhoja - Elämää suurten ikäluokkien matkassa. Kirjapaja. Helsinki 2018



Adlibriksen kuvaus:

Hellahuoneista arava-kaksioihin ja syrjäkyliltä kaupunkiin. Niukkuudesta kulutusjuhliin. Nuorisokulttuurin airuista eläkeläisiksi. Miten vuosikymmenet ovat menneet, mikä muuttunut ja mikä pysynyt?

Kristiina Harjulan teos kulkee suurten ikäluokkien matkan sotienjälkeisestä Suomesta tähän päivään. Miltä vuosikymmenet näyttävät nykyisellä elämänkokemuksella? Miten sukupolvi, joka on kasvatettu olemaan hyödyksi, kohtaa vanhuuden? Miten monena onkaan elämässä tullut oltua?

Teos on mainio aikamatka suurten ikäluokkien vaiheisiin - tekijän omiin kokemuksiin lomittuvat ikätovereiden kokemukset, pohdinta, arjen muistot ja historian tapahtumat. Ollaanko me jo vanhoja on ihmisenkokoinen elämäkerta kokonaisesta sukupolvesta.

                  

Kirjassa on kaksi tasoa: yleinen ja yksityinen. Suomen ja maailman lähihistoriakäydään läpi vuosikymmen kerrallaan 1940-luvun sotavuosista alkaen. Ensin kerrotaan, mitä kulloisena vuosikymmenenä tapahtui maailmalla ja suomalaisessa yhteiskunnassa yleensä - kahvimainoste Paula-tytöt, lasten pihaleikit, nuorisomuoti ja kaupungistuminen jne. Sitten tuon ajan eläneet kertovat mitä heille tapahtui ja miten elivät kyseisenä vuosikymmemenä.

Ollaanko me jo vanhoja  voi lukea monella tavalla. Voi lukea vain yleiset osuudet tai vain henkilökohtaiset osuudet. Voi luea koko kirjan kannesta kanteen tai vain ne ajat, jotka itseä kiinnostavat. Minua kiinnosti erityisesti lukea analyysiä 90-luvun laman syistä. Idänkaupan hiipuminen ei ollut ainoa syy tai koko läntisen maailman taloudellinen notkahdus, vaan huonosti hoidettu talouspolitiikka, esimerkkinä valuuttalainojen vapauttaminen, joka sitten aiheutti monta taloudellista katastrofia ja ylivelkaantumista. Toivottavasti nämä ajat ja ne päätöksenteot pysyvät myös nykypolitiikkojen mielessä - tuo aika ei kuitenkaan ole niin kovin kaukana.

Oikein mukavasti rakennettu kokonaisuus.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Tapani Bagge: Miehet asialla


Tapani Bagge: Miehet asialla. Aviator kustannus. 2018





Miehet asialla sisältää lyhyitä novelleja ja kaksi pidempää (Alligaattori ja Marskin keppi). Näissä seikkailee minäkertoja ja hänen kaverinsa Koskela. Kaverukset ovat yritteliäitä ja varsinkin Koskela lisäksi tee-se-itse-mies. Miehet toilailevat milloin minkin asian parissa, kuten hakevat joulukuusen metsästä  tai vaihtavat autonrenkaat ja lopputuloksena on yleensä katastrofi.

Tapani Bagge on julkaissut erinäisen määrän novellikokoelmia ja ainakin yllä mainitusta Alligaattori-tarinasta on julkaistu myös selkokielinen versio.