Adlibriksen kuvaus:
Hellahuoneista
arava-kaksioihin ja syrjäkyliltä kaupunkiin. Niukkuudesta kulutusjuhliin.
Nuorisokulttuurin airuista eläkeläisiksi. Miten vuosikymmenet ovat menneet,
mikä muuttunut ja mikä pysynyt?
Kristiina Harjulan teos kulkee suurten ikäluokkien matkan sotienjälkeisestä Suomesta tähän päivään. Miltä vuosikymmenet näyttävät nykyisellä elämänkokemuksella? Miten sukupolvi, joka on kasvatettu olemaan hyödyksi, kohtaa vanhuuden? Miten monena onkaan elämässä tullut oltua?
Teos on mainio aikamatka suurten ikäluokkien vaiheisiin - tekijän omiin kokemuksiin lomittuvat ikätovereiden kokemukset, pohdinta, arjen muistot ja historian tapahtumat. Ollaanko me jo vanhoja on ihmisenkokoinen elämäkerta kokonaisesta sukupolvesta.
Kristiina Harjulan teos kulkee suurten ikäluokkien matkan sotienjälkeisestä Suomesta tähän päivään. Miltä vuosikymmenet näyttävät nykyisellä elämänkokemuksella? Miten sukupolvi, joka on kasvatettu olemaan hyödyksi, kohtaa vanhuuden? Miten monena onkaan elämässä tullut oltua?
Teos on mainio aikamatka suurten ikäluokkien vaiheisiin - tekijän omiin kokemuksiin lomittuvat ikätovereiden kokemukset, pohdinta, arjen muistot ja historian tapahtumat. Ollaanko me jo vanhoja on ihmisenkokoinen elämäkerta kokonaisesta sukupolvesta.
Ollaanko me jo vanhoja voi lukea monella tavalla. Voi lukea vain yleiset osuudet tai vain henkilökohtaiset osuudet. Voi luea koko kirjan kannesta kanteen tai vain ne ajat, jotka itseä kiinnostavat. Minua kiinnosti erityisesti lukea analyysiä 90-luvun laman syistä. Idänkaupan hiipuminen ei ollut ainoa syy tai koko läntisen maailman taloudellinen notkahdus, vaan huonosti hoidettu talouspolitiikka, esimerkkinä valuuttalainojen vapauttaminen, joka sitten aiheutti monta taloudellista katastrofia ja ylivelkaantumista. Toivottavasti nämä ajat ja ne päätöksenteot pysyvät myös nykypolitiikkojen mielessä - tuo aika ei kuitenkaan ole niin kovin kaukana.
Oikein mukavasti rakennettu kokonaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti