Hei ja tervetuloa blogiini! Pidän kirjoista ja minulla on niitä paljon. Kaikkia en välttämättä lue, mutta tässä blogissa kerron kirjoista joihin jostain syystä törmään, joita selailen, joihin olen mieltynyt, jotka kiinnostavat, jotka olen lukenut kokonaan tai vain sieltä täältä. Ilahdun mahdollisista kommenteista. Oletko lukenut saman kirjan? Mitä pidit? Käypä kylässä myös kässäaiheisessa blogissani Puikoillanikin osoitteessa: https://puikoillanikin.blogspot.com/
torstai 16. tammikuuta 2020
Fransesca Cavallo ja Elena Favilli: Iltasatuja kapinallisille tytöille
Fransesca Cavallo ja Elena Favilli: Iltasatuja kapinallisille tytöille. Kustantamo S&S. 2017. 201 sivua.
Alkuteos: Good Night Stories for Rebel Girls. 2016
Suometanut: Maija Kauhanen
"Tämän kirjan pitää löytyä jokaisen tytön ja nuoren naisen yöpöydältä" lukee takakannessa.
Kirja tarjoaa iltasatujen muodossa 100 tarinaa naisista, jotka omalta osalta ovat muuttaneet maailmaa tai ainakin oman elämänsä. Mukana on taiteilijoita, vakoojia, hallitsijoita, merirosvoja, urheilijoita, tieteilijöitä, astronauttteja ja myös aivan tavallisia ihmisiä, jotka ovat omalta osaltaan tehneet rohkeita ratkaisuja. Jokaisesta naisesta kerrotaan yhden sivun verran ja samalla aukeamalla on hänestä tehty piirroskuva.
Testaan tätä seuraavana lukulähettiläskertana valikoiduin osin. Katsotaan, miten onnistuu.
Merkitsen tämän iltasatukirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
19. Kirja, jota luen yhdessä jonkun kanssa
Anna-Maria Eilittä: Kun olen poissa
Anna-Maria Eilittä: Kun olen poissa. Atena. 2019. 234 sivua
Tilasin tämän kirjan kirjastosta, kun sitä suositeltiin jossain, mutta en enää muista missä. Jonotusaikaa oli kohtalaisesti; ilmeisen hyvin markkinoitu teos.
Kun olen poissa on Anna-Maria Eilitän (s. 1975) esikoisteos. Lähtökohta tuntuu vähän kiusalliselta tirkistämiseltä, sillä tässä kuollut henkilö seuraa läheistensä elämää. Päähenkilö on Ilona, 45-vuotias onnellisessa avioliitossa oleva äidinkielen opettaja ja kahden lapsen äiti. Hän joutuu auton töytäisemäksi, lyö päänsä katuun ja kuolee. Ruumishuoneella hänen henkensä jatkaa kuitenkin elämää ja hän lähtee leijailemaan ympäri Helsinkiä, lähinnä sen eteläosissa. Ilona käy kotonaan, tyttärensä asunnolla ja vanhempiensa luona. Hän seuraa hautajaisiaan ja muita perheensä tapaamisia.
Ilona seuraa tapahtumia, miehensä surua ja lastensa selviytymistä. Hän joutuu näkemään ja kuulemaan asioita, joita hän ei välttämättä olisi halunut tietää, mutta myös asioita, joita hänen olisi tullut tietää ja jää ihmettelemään, miksi kukaan ei ole kertonut.
Aiheestaan huolimatta tarina ei ole surullinen; Ilona suhtautuu kuolemaansa kevyesti, vaikka ikävöikin miestään ja lapsiaan ja olisi vielä halunnut elää. Hän kohtaa muita "kuolleita", koska nämä näkevät hänet ja he pystyvät keskustelemaan keskenään. Myös perheen koira reagoi Ilonan läsnäoloon, kun taas elävät ihmiset eivät näe häntä.
Merkitsen tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtiin:
39. Kirjassa lennetään
45. Esikoiskirja
Helena Anhava: Eihän elämälle mitään voi
Helena Anhava: Eihän elämälle mitään voi. Otava. 1995. 125 sivua.
Tämän pienen kirjan lainasin kirjastosta. Helena Anhava on ainakin minulle tutumpi runoilijana, mutta tämän teoksen alaotsikko on Kertomuksia ja niitä teos sisältääkin, 11 kappaletta.
Takakansiesittelyn mukaan Helena Anhava antaa äänen hiljaisille, huomaamattomille ja aroille. Sota-aika ja sen muistot ovat vahvasti läsnä näissä kertomuksissa. Siinä mielessä on ehkä erikoistakin, että kirja on julkaistu vuonna 1995 tai ehkä juuri siksi - 50 vuotta viimeisen sodan päättymisestä.
Merkitsen tämän kirjan Helmet lukuhaasteen kohtaan:
40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja.
Helena Anhava kuoli vuonna 2018, 93-vuotiaana.
maanantai 6. tammikuuta 2020
Orhan Pamuk: Den rödhåriga kvinnan
Orhan Pamuk: Den rödhåriga kvinnan. Norstedts. 2012.
Originalets titel: Kirmizi saçli kadin.
Finsk titel: Punatukkainen nainen
Jag är alltid lite rädd för dessa stora nobelpristagande författare såsom Orhan Pamuk. Den rödhåriga kvinnan överraskade mig med att ha en spännande intrig och med att ha bra flytande text som lyfter redan från början.
Den rödhåriga kvinnan har sin grund i två mytiska berättelser: Den om kung Oidipus av Sofokles där sonen dödar sin far och gifter sig med sin mor samt den persiska sagan om Rostam och Sohrab där fadern dödar sin son. Med dessa berättelsler växer den unge Cem Çelik upp. Han attraheras av berättelserna och ser något slags samband med sitt eget liv; hans far har först hamnat i fängelse på grund av sina politiska åsikter men har senare även lämnat sin familj, alltså Cem och hans mor.
År 1986 är Cem 16 år gammal och för att financiera sina studier tar han ett sommarjobb som lärling till en brunnsgrävare, mäster Mahmut. Mästaren gräver brunnar med hacke och spade och då han hittar vattten skapar det förutsättningar för bygge och utveckling för samhället omkring och mästaren firas som en hjälte. Brunnen med Cem som lärling grävs i byn Öngöre, som senare blir en stadsdel av Istanbul. På kvällarna berättar mästaren historier och Cem börjar se honom som en faderfigur men också som en sträng sådan.
Det finns en teater i byn Öngöre och en av dess skådespelare är den rödhåriga kvinnan. Cem blir förälskad såsom bara en 16 årig kan bli. Men det händer en olycka på brunnsgrävarplatsen och den unga Cem flyr.
Jag skall inte berätta mera eftersom överraskningar kommer och boken var en spännande och bra läsupplevelse. Jag rekommenderar den varmt.
I Helmets läsutmaning 2020 kommer Den rödhåriga kvinnan i:
3 En bok jag hade fördomar mot
8 En bok som någon annan väljer för mig (eftersom den hör till Litteraturcirkelns läslista)
16 I boken har en bok en viktig roll
32 Boken har ursprungligen kommit ut på ett språk jag inte kan
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Aina vähän arastelen näitä suuria Nobel-palkittuja kirjailijoita. Punatukkainen nainen on kuitenkin jopa jännittävä. Asia, jota en osannut odottaa.
Punatukkaisessa naisessa kuljetetaan rinnakkain kahta myyttista tarinaa; toinen idästä ja toinen lännestä: yksi on Sofokleen tarina kuningas Oidipuksesta, joka tietämättään tappaa isänsä ja nai niin ikään tietämättään äitinsä. Toinen on persialainen ja kertoo Rostamin ja Sohrabin tarinan isästä, joka tappaa poikansa. Kahden myyttisen tarinan ohella kulkee todellisuus: Vanhat tarinat viehättävät päähenkilö Cem Çelikiä jo hyvin nuorena. Hän on vihainen isälleen, joka on jättänyt perheensä ja tarinat antavat hänelle ehkä lohtua, mutta ainakin tukea vihan tunteisiin isäänsä kohtaan.
Vuonna 1986 Cem on 16-vuotias ja tienatakseen opiskelurahoja hän ryhtyy mestari Mahmutin oppipojaksi. Mestari Mahmut kaivaa kaivoja apunaan lapio ja hakku. Kun vettä jostain löytyy, se luo edellytykset rakentamiselle ja mestari Mahmutia juhlitaan silloin sankarina. Kaivoa ryhdytään kaivamaan Öngören kylään, josta myöhemmin tulee Istanbulin kaupunginosa. Iltaisin mestari kertoo Cemille tarinoita ja kun mestari kerran pyytää Cemiä kertomaan tarina, hän kertoo kuningar Oidipuksen tarinan.
Öngören kylässä on teatteri ja yksi sen näyttelijöistä on punatukkainen nainen, johon nuori Cem rakastuu. Kaivotyömaalla tapahtuu kuitenkin onnettomuus ja nuori Cem pakenee paikalta.
Enpä kerro enempää, koska yllätyksiä on luvassa ja teos oli oikein hyvä lukukokemus. Suosittelen lämpimästi.
Helmet-lukuhaasteeseen merkitsen Punatukkaisen naisen kohtiin:
3. Kirja, johon suhtauduin ennakkoluuloisesti
8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi (koska tämä kuuluu kirjallisuuspiirini lukemistoon)
16. Kirjassa on kirjalla tärkeä rooli
32. Kirja on kirjoitettu kielellä, jota en osaa
Originalets titel: Kirmizi saçli kadin.
Finsk titel: Punatukkainen nainen
Den rödhåriga kvinnan har sin grund i två mytiska berättelser: Den om kung Oidipus av Sofokles där sonen dödar sin far och gifter sig med sin mor samt den persiska sagan om Rostam och Sohrab där fadern dödar sin son. Med dessa berättelsler växer den unge Cem Çelik upp. Han attraheras av berättelserna och ser något slags samband med sitt eget liv; hans far har först hamnat i fängelse på grund av sina politiska åsikter men har senare även lämnat sin familj, alltså Cem och hans mor.
År 1986 är Cem 16 år gammal och för att financiera sina studier tar han ett sommarjobb som lärling till en brunnsgrävare, mäster Mahmut. Mästaren gräver brunnar med hacke och spade och då han hittar vattten skapar det förutsättningar för bygge och utveckling för samhället omkring och mästaren firas som en hjälte. Brunnen med Cem som lärling grävs i byn Öngöre, som senare blir en stadsdel av Istanbul. På kvällarna berättar mästaren historier och Cem börjar se honom som en faderfigur men också som en sträng sådan.
Det finns en teater i byn Öngöre och en av dess skådespelare är den rödhåriga kvinnan. Cem blir förälskad såsom bara en 16 årig kan bli. Men det händer en olycka på brunnsgrävarplatsen och den unga Cem flyr.
Jag skall inte berätta mera eftersom överraskningar kommer och boken var en spännande och bra läsupplevelse. Jag rekommenderar den varmt.
I Helmets läsutmaning 2020 kommer Den rödhåriga kvinnan i:
3 En bok jag hade fördomar mot
8 En bok som någon annan väljer för mig (eftersom den hör till Litteraturcirkelns läslista)
16 I boken har en bok en viktig roll
32 Boken har ursprungligen kommit ut på ett språk jag inte kan
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Aina vähän arastelen näitä suuria Nobel-palkittuja kirjailijoita. Punatukkainen nainen on kuitenkin jopa jännittävä. Asia, jota en osannut odottaa.
Punatukkaisessa naisessa kuljetetaan rinnakkain kahta myyttista tarinaa; toinen idästä ja toinen lännestä: yksi on Sofokleen tarina kuningas Oidipuksesta, joka tietämättään tappaa isänsä ja nai niin ikään tietämättään äitinsä. Toinen on persialainen ja kertoo Rostamin ja Sohrabin tarinan isästä, joka tappaa poikansa. Kahden myyttisen tarinan ohella kulkee todellisuus: Vanhat tarinat viehättävät päähenkilö Cem Çelikiä jo hyvin nuorena. Hän on vihainen isälleen, joka on jättänyt perheensä ja tarinat antavat hänelle ehkä lohtua, mutta ainakin tukea vihan tunteisiin isäänsä kohtaan.
Vuonna 1986 Cem on 16-vuotias ja tienatakseen opiskelurahoja hän ryhtyy mestari Mahmutin oppipojaksi. Mestari Mahmut kaivaa kaivoja apunaan lapio ja hakku. Kun vettä jostain löytyy, se luo edellytykset rakentamiselle ja mestari Mahmutia juhlitaan silloin sankarina. Kaivoa ryhdytään kaivamaan Öngören kylään, josta myöhemmin tulee Istanbulin kaupunginosa. Iltaisin mestari kertoo Cemille tarinoita ja kun mestari kerran pyytää Cemiä kertomaan tarina, hän kertoo kuningar Oidipuksen tarinan.
Öngören kylässä on teatteri ja yksi sen näyttelijöistä on punatukkainen nainen, johon nuori Cem rakastuu. Kaivotyömaalla tapahtuu kuitenkin onnettomuus ja nuori Cem pakenee paikalta.
Enpä kerro enempää, koska yllätyksiä on luvassa ja teos oli oikein hyvä lukukokemus. Suosittelen lämpimästi.
Helmet-lukuhaasteeseen merkitsen Punatukkaisen naisen kohtiin:
3. Kirja, johon suhtauduin ennakkoluuloisesti
8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi (koska tämä kuuluu kirjallisuuspiirini lukemistoon)
16. Kirjassa on kirjalla tärkeä rooli
32. Kirja on kirjoitettu kielellä, jota en osaa
Jukka Pakkanen: 50-luvun sanakirja
Jukka Pakkanen: 50-luvun sanakirja, Like. 2012. 136 sivua
Jostain sain impulssin Jukka Pakkasen teoksen 50-luvun sanakirjan lainaamiseen kirjastosta. Kirja on se mitä lupaa, eli aakkosjärjestyksessä etenevä luettelo 50-luvun ilmiöistä, joista jokaisesta otetaan olennainen 1-3 sivun verran. Pakkanen itse nimittää tekstiä "dokumentaarinen fiktio, jossa aikalaiset kertovat elämästään".
Itse olen vasta 50-luvulla syntynyt, joten en aivan kaikkea tuolta vuosikymmeneltä tunnistakaan, toki moni asia oli ajankohtainen vielä 60-luvulla, josta minullakin on vähän parempi muistikuva. Tässä muutama esimerkki aiheista: Paul Anka, Brylcreem, Converse, Cutex, Kansanhiihto, Sitruunasooda. Korean sota, Olympiakisat.
Voisi käydä vaikka lahjakirjana, jollekin nuoruutensa 50-luvulla viettäneelle.
Helmet-lukuhaasteeseen merkitsen tämän kohtaan:
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa (kai se käy, vaikka osa on novellikokoelmia)
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Jostain sain impulssin Jukka Pakkasen teoksen 50-luvun sanakirjan lainaamiseen kirjastosta. Kirja on se mitä lupaa, eli aakkosjärjestyksessä etenevä luettelo 50-luvun ilmiöistä, joista jokaisesta otetaan olennainen 1-3 sivun verran. Pakkanen itse nimittää tekstiä "dokumentaarinen fiktio, jossa aikalaiset kertovat elämästään".
Itse olen vasta 50-luvulla syntynyt, joten en aivan kaikkea tuolta vuosikymmeneltä tunnistakaan, toki moni asia oli ajankohtainen vielä 60-luvulla, josta minullakin on vähän parempi muistikuva. Tässä muutama esimerkki aiheista: Paul Anka, Brylcreem, Converse, Cutex, Kansanhiihto, Sitruunasooda. Korean sota, Olympiakisat.
Voisi käydä vaikka lahjakirjana, jollekin nuoruutensa 50-luvulla viettäneelle.
Helmet-lukuhaasteeseen merkitsen tämän kohtaan:
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa (kai se käy, vaikka osa on novellikokoelmia)
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Eva-Liisa Heroja: Jos tulen vanhaksi, ostan itselleni hatun
Eva-Liisa Heroja: Jos tulen vanhaksi, ostan itselleni hatun. Katharos Oy. 2011.
Lukemisia ikäihmisille -sarjassa on ilmestynyt kuvan mukainen pieni (48 sivua) teos. Eva-Liisa Heroja on takakannen esittelyn mukaan hyvinkääläinen eläkkeellä oleva erityisopettaja, joka on tehnyt vapaaehtoistyötä vanhusten parissa.
Kirjassa on 34 lyhyttä tarinaa Annin ja Onnin arkipäivästä, joka ei aina suju aivan kommelluksitta. Tarinat ovat humoristisia ja todentuntuisia. Annilla ja Onnilla on muistonsa, sukunsa ystävänsä ja keskeinen toveruutensa sekä myös usko Jumalaan ja uskonnollisuus tulee esiin joissakin kertomuksissa, ei kuitenkaan kaikissa.
Kirjaa suositellaan joko yksin luettavaksi tai ääneen luettavaksi ikäihmisten tapaamisissa. Testaan tätä teosta lukusessioon. Katsotaan kuinka toimii.
Uusi vuosi ja uusi lukuhaaste, eli Helmet 2020 on julkaistu. Otan tämän mukaan kohtiin:
2. Iloinen kirja
42. Kirjassa on isovanhempia
Lukemisia ikäihmisille -sarjassa on ilmestynyt kuvan mukainen pieni (48 sivua) teos. Eva-Liisa Heroja on takakannen esittelyn mukaan hyvinkääläinen eläkkeellä oleva erityisopettaja, joka on tehnyt vapaaehtoistyötä vanhusten parissa.
Kirjassa on 34 lyhyttä tarinaa Annin ja Onnin arkipäivästä, joka ei aina suju aivan kommelluksitta. Tarinat ovat humoristisia ja todentuntuisia. Annilla ja Onnilla on muistonsa, sukunsa ystävänsä ja keskeinen toveruutensa sekä myös usko Jumalaan ja uskonnollisuus tulee esiin joissakin kertomuksissa, ei kuitenkaan kaikissa.
Kirjaa suositellaan joko yksin luettavaksi tai ääneen luettavaksi ikäihmisten tapaamisissa. Testaan tätä teosta lukusessioon. Katsotaan kuinka toimii.
Uusi vuosi ja uusi lukuhaaste, eli Helmet 2020 on julkaistu. Otan tämän mukaan kohtiin:
2. Iloinen kirja
42. Kirjassa on isovanhempia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)