Pitkä oli varauslista kirjastosta, mutta lopulta tuli.
Olen lukenut Kinnusen aikaisemmin ilmestyneet Neljäntienristeys ja Lopotti. Pintissä tunnistaa Kinnusen rauhallisen kerronnan ja luontevan ymmärryksen henkilöhahmojaan kohtaan.
Pintti tarkoittaa lasiteollisuudessa syntyvää jätelasia ja teos kuvailee pienen kylän elämää lasitehtaan varjossa sodanjälkeisessä Suomessa. Tarinan keskiössä on Tyynelän perheen kolmen sisaruksen elämä kyläyhteisön paineissa. Kyseessä on kolmen päivän romaani, mutta päivät eivät ole peräkkäin.
Ensimmäinen 23.6.1949 katsoo elämää perheen vähälahjaisen Jussin näkökulmasta. Jussilla on epilepsia ja elämänhallinnassaan muutenkin puutteita. Jussi kuitenkin näkee maailman ja luonnon yksityiskohtaisemmin kuin muut ja saa niistä iloa ja voimaa. Jussia pilkataan ja huijataan vaikka lainaamaan rahaa, eikä Jussi osaa näitä tilanteita torjua tai hallita.
Toinen päivä 31.1.1950 kertoo elämästä Helmi-sisaren silmin. Helmi on yhden tyttären leskeksi jäänyt äiti. Helmi kaipaa miestään, on hyväluontoinen ja sovitteleva.
Kolmas päivä on 13.9.1951. Sisarusparven Raili on palannut kylään oltuaan aikansa Helsingissä. Railin luonne on kiivas ja hänen Helsinki-menneisyytensä tuntuu olevan kyläläistenkin tiedossa, eikä hän itse sitä häpeäkään. Herkullinen kohtaus tapahtuu leivontauuneilla, kun toinen kyläläinen on kiilannut Railin leivontavuoroon.
Kummatkin sisaret kantavat huolta Jussista ja onnistuvat pientä suukopua lukuunottamatta kuitenkin auttamaan toinen toistaan ja puhaltamaan yhteiseen hiileen.
Takuuvarmaa Kinnusen kerrontaa teos on. Kinnunen on perehtynyt lasinpuhaltamisen saloihin, tekniikoihin ja sanastoon, joka myös tulee tämän teoksen myötä tutuksi.
Pintti menee Helmet-haasteen kohtaan 19. Et pidä kirjan nimestä (kun en muuta sopivaa keksinyt)
