maanantai 26. elokuuta 2019

Italo Calvino: Jos talviyöna matkamies

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies, Keltainen kirjasto, 1983
Alkuteos: Se una notte d'inverno un viaggiatore 1978


Tämä teos on pitkään ollut eräänlaisella must-listalla ja nyt siihen sitten viimein tartuin. Ei mikään aivan perinteinen romaani ja ymmärrän nyt, miksi se on saanut niin paljon huomiota ja kehuvia mainintoja. Yksi netistä löytämäni luonnehdinta oli "spekulatiivinen fiktio" - joo, sitähän se.

Jos talviyönä matkamies on kirja kirjasta, kirjojen  kirjoittamisesta, niiden kustantamisesta ja kääntämisestä, sekä niiden käsittelystä myymälässä ja kirjastoissa. Kirjan alussa päähenkilö, jota kutsutaan Lukijaksi, avaa Italo Calvinon uuden teoksen Jos talviyönä matkamies. Pian hän huomaa, että sivut ovat sekaisin ja sama sivu toistuu yhä uudestaan. Hän menee kirjakauppaan vaihtamaan omansa ehjään painokseen, mutta huomaa, että tarina jatkuu aivan erilaisena.

Sama toistuu aina uudestaan ja Lukija törmää aina uusiin tarinoihin, jotka jäävät samalla tavalla kesken. Lukija tapaa kohtalotoverin Lukijatar Ludmillan ja tämän sisaren. Ludmillakin etsii omituisia keskeneräisiä tarinoita.

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 42. Kirjailijan nimi viehättää minua.

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä. Atena 2016


Saanan isä on kuollut ja kirja alkaakin näillä sanoilla: Se käveli vessan kynnykselle ja kuoli.

Isä on ollut paikallinen autokauppias ja menestyvä juoppo. Kun Saana jossain vaiheessa on arvostellut isän juomista, on isä sanonut itse ansainneensa rahat, joilla juo, niin mitäpä siihen on ollut lisäämistä. Saana on oppinut isältä paljon myyntityöstä, asiakkaan kohtelemisesta, autoista ja moottoreista.

Saanan elämästä on kadonnut kaksi tärkeää miestä; isä, joka kuoli ja veli, joka on kadonnut tai itse lähtenyt jonnekin. Saana etsii merkkejä veljestä ja löytääkin jotain, mikä tarkoittaisi veljen lähteneen itse. Saana lähettää isän kuolinilmoitusta suurempiin lehtiin ja myös ulkomaille, aurinkorannoille, Kanadaan ja Thaimaahan, jospa veli näkisi ilmoituksen ja tulisi edes hautajaisiin.

Saana käy mielessään läpi muistojaan perheestään, isästä, äidistä ja veljestä, menneistä lomista, jouluista ja automatkoista. Hän joutuu rakentamaan todellisuutensa uudelleen ilman entisiä kiinnekohtia. Matka alkaa isän hienhajuisen Volvon myynnistä.

Romaani on mielenkiintoinen tarina nuoresta tytöstä ja helposti samaistuttava kaikille, jotka ovat joskus menettäneet jonkun tärkeän läheisensä.

Merkitsen tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi. - Alkaa, ja vielä etunimikin on sama.


keskiviikko 7. elokuuta 2019

Enni Mustonen: Sotaleski

Enni Mustonen: Sotaleski, Otava 2019


Sotaleski on seitsemäs osa Enni Mustosen (Kirsti Manninen) Syrjästäkatsojan tarinaa.

Näkökulma on Ida Erikssonin tyttären Kirstin ja tarina ajoittuu kesäkuusta 1939 joulukuuhun 1944 eli Suomen sotavuosista on kysymys.

Kirsti (joka on saanut nimensä Sibeliuksen lavantautiin kuolleen tyttären mukaan, vrt. saman sarjan Lapsenpiika) on muotiliike Parisiennen omistaja. Hänellä on nyt 10-vuotias tytär Viena. Kirstin mies Ilmari Aaltonen, alunperin itäkarjalainen Iivo Borissainen, on suojeluskuntaupseeri ja on myös kouluttautunut kuvanveistäjäksi. Muita henkilöitä ovat Kirstin äiti Ida, Kirstin ompelijaystävät, Albergan huvilan vaihtelevat asukkaat ja naapurit. Uusina henkilöinä on lisäksi Karjalassa ja Itä-Karjalassa asuvat ystävät ja Iivon aseveljet.

Enni Mustonen kirjoittaa, niin kuin muissakin teoksissaan tapahtumista hyvin yksityiskohtaisesti, mutta pitää kuitenkin otteessaan niin, ettei mielenkiinto herpaannu. Erikoinen ja hieno taito, jota ei aivan kaikilla kirjailijoilla ole.

Pidin tarinasta ja olen sitä seurannut alusta asti. Sarja jatkuu, joten jään odottamaan seuraavaa.

Sotaleski menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja.