maanantai 30. syyskuuta 2019

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina. Otava 2014. Ilmestyi ensimmäisen kerran 2011.


Sain kevään 2019 salaiselta neuleystävältäni (SNY) tämän pienen kirjan ja sen jatko-osan Me, Keisarinna. Nämä kuuluvat Otavan Miki-kirjaformaattiin. Sen koko on pieni 8 x 12 cm ja paksuus n. 2 cm. Kirjassa on 1130 sivua. Paperi on ohutta "raamattupaperia"; oikealta nimeltään Indoprint-paperia. Kirjaa on helppo lukea esim. makuuasennossa koska se on kevyt. Mahtuu helposti myös vaikka käsilaukkuun.

Minä, Katariina kertoo tsaaritar Katariina II:sta - (Katariina Suuri, 1729-1796), josta tuli hyvin nuorena kruununperijä, suuriruhtinas Pietari III:n puoliso tsaaritar Elisabet II-aikana. Katariina nousi keisarinnaksi keisarimiehensä puolisona 1762 alussa, mutta kaappasi vallan mieheltään myöhemmin samana vuonna.

Minä, Katariina ei ole elämänkerta tai tutkimus, vaan romaani, päähenkilönään saksalainen prinsessa, josta tuli Venäjän keisarinna. Tarinan kehys on kuitenkin totta; henkilöiden nimet ja päivämäärät ovat oikeita. 1700-luvun hovielämä, täynnä juonitteluja ja ylellisiä juhlia kuin myös Katariinan vaiheet monine rakastajineen ovat historiallisia tosiasioita.

Olenkohan tullut "tiettyyn ikään", kun olen huomannut kovin mielelläni lukevani historiallisia romaaneja? Minä, Katariinan lukemisesta nautin ja kiva kun on jatko-osakin odottamassa.

Minä, Katariina menee Helmet-lukuhaaste 2019 kohtaan nro 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Minä, Katariina oli vuoden 2011 Finlandia-ehdokas ja saman vuoden myydyin romaani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti