Hei ja tervetuloa blogiini! Pidän kirjoista ja minulla on niitä paljon. Kaikkia en välttämättä lue, mutta tässä blogissa kerron kirjoista joihin jostain syystä törmään, joita selailen, joihin olen mieltynyt, jotka kiinnostavat, jotka olen lukenut kokonaan tai vain sieltä täältä. Ilahdun mahdollisista kommenteista. Oletko lukenut saman kirjan? Mitä pidit? Käypä kylässä myös kässäaiheisessa blogissani Puikoillanikin osoitteessa: https://puikoillanikin.blogspot.com/
maanantai 19. kesäkuuta 2023
Dino Buzzati: Noiduttu takki ja muita kertomuksia
lauantai 3. kesäkuuta 2023
Anneli Kanto: Rottien pyhimys
Anneli Kanto: Rottien pyhimys. 2021. Gummerus. 409 sivua
Hattulan Pyhän Ristin kirkon koristaminen kuvilla on valtava urakka. Sen on neuvotellut itselleen maalarikaksikko Anders Pictor ja mestari Martinus. Maalareita pitäisi olla kolme, mutta yksi heistä on sairastunut. Maalarit saavat apulaisekseen ja tulkikseen Vilppu Niilonpojan. Vilppu onnistuu kuitenkin putoamaan telineeltä ja katkaisemaan kätensä, Jotta työ valmistuisi ajoissa, maalareiden on pakko pestata ryhmäänsä omituisena pidetty tyttö, Pelliina Rutger. Paljon ehtii tapahtua, ennen kuin kirkon kuvitus on valmis.
Tapahtumat sijoittuvat katolisen Ruotsin itämaahan, eli nykyiseen Suomeen 1500-luvulla, eli ennen uskonpuhdistusta. Osa henkilöistä on todellisia historiallisia henkilöitä, mutta kirkon maalareista ei ole säilynyt tietoa. Kirjaa lukiessa ei voinut kuin ihailla sitä taustatyön määrää, joka on ollut tarpeen. Tekstissä tavoitetaan ajan henki, yhteiskunnallinen tilanne ja olosuhteet. Kielenkäyttö ja sanasto hämmästyttivät aluksi, mutta auttoivat pian eläytymään kyseisen ajan tunnelmaan.
Kirja innosti tutustumaan Hattulan kirkon maalauksiin paremmin.
Helmet-lukuhaaste:
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
torstai 4. toukokuuta 2023
Joel Haahtela: Jaakobin portaat
tiistai 25. huhtikuuta 2023
Jari Tervo: Layla
tiistai 11. huhtikuuta 2023
Pippa Curnick: Villapaitavillitys
Villapaitavillitys on lastenkirja ja kertoo kahdesta laamasta, Rama ja Bama. Laamat odottavat talvea, mutta kun se vihdoin tulee, vanhat villapaidat ovat koinsyömiä. Pitää siis lähteä Mäyrämuorin neulepuotiin ostamaan uudet. Saman ovat keksineet kaikki muutkin eläimet. Kaaos syntyy, mutta yhteispelillä saadaan tarinaan onnellinen loppu.
Pertti Saloheimo: Meren ja tulivuoren välissä
"Meren ja tulivuoren välissä kertoo syrjäiseen kaupunkiin saapuvasta luonnontutkijasta, jonka on määrä selvittää alueen omintakeista eläimistöä ja kasvistoa.Vuokraamaltaan talolta hän tekee tutkimusretkiä viidakkoon ja kerää tutkimusmateriaalia. Hänen on vaikea luoda suhteita paikallisiin ihmisiin ja tutkimuslöydöksetkin käyvät yhä oudommiksi. Kun viidakkopoluilta löytyy päätön sotilas, alkaa verkko luonnontutkijan ympärillä kiristyä.Pertti Saloheimon runollinen pienoisromaani sekoittaa seikkailukirjallisuuden piirteitä maagiseen realismiin ja pohtii luonnontieteellisen maailmannäkemyksen rajoja."
keskiviikko 22. maaliskuuta 2023
Sirpa Kähkönen: Vihreä sali
Sirpa Kähkönen: Vihreä sali.2021. Otava. 315 sivua
Vihreä sali on Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan yhdeksäs osa, mutta myös itsenäinen tarina. En ole sarjaa lukenut, joten minulle henkilöt tulivat uusina tuttavuuksina.
Eletään 1960-lukua Kuopiossa kolme teinin matkassa. On väkivaltaisen äidin kanssa elävä, koulunsa keskeyttänyt, kukkakaupan juoksutyttö Irene. On parturin apulaisena työskentelevä Jaakko, jonka äiti on niinikään mielenterveysongelmainen. On armeijasta päässyt herkkä poika Leo. Nämä kolme nuorta tukevat toisiaan ja pitävät huolta, kun vanhemmista ei siihen ole.
Ilmeisesti aiemmista Kuopio-kirjoista tuttuja ovat kukkakaupan omistaja Linnea ja hänen miehensä Santeri sekä toinen pariskunta Anna ja Lassi Tuomi, jotka liittyvät Santerin kokemuksiin entisessä Neuvostoliitossa. Kirjan toisena aikatasona on Santerin kokemuksina 1910-luvun Pietari.
Itse tarinan koin ahdistavana, etenkin kolmen nuoren elämä oli suorastaan surkeaa. Positiivista kirjassa oli Kähkösen erikoinen kielenkäyttö: paljon itse keksittyjä, mutta hyvin kuvaavia sanoja, paljon ääniä ja tunteita kuvaavia sanoja. Kieli on monin kohdin lähes runollista.
Enkä tiennyt ovea avatessani kumpi on vastassa, äitini vai Etel Fred; sydämeni hakkasi, hajuja ja ääniä meni virtana lävitseni, hälytyksiä, puputi puputi, karannut kani, tappohäkkiin vapaaehtoisesti palaamassa, korvat lamassa pitkin selkää, älä tartu, älä näe, älä edes tiedä, että olen olemassa.
Helmet-lukuhaaste:
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä


