Sakari Huovinen: Isän kädestä

 Sakari Huovinen: Isän kädestä. 2020. Äänikirja BookBeat

Adlidbriksen teoskuvaus:

Etäiseksi jääneellä isällä oli salaisuuksia, joista hän ei koskaan puhunut. Isän kädestä on Sakari Huovisen kertomus tunnetusta kirkonmiehestä Lauri Huovisesta, jonka ankaruuden takaa paljastuu syvästi haavoittunut ihminen.

Lauri Huovisen elämää varjosti ensimmäisen suuren rakkauden ja puolison varhainen kuolema. Kolme pientä poikaa Eero, Matti ja Sakari jäivät katselemaan isän mykkää surua, joka ei enää päästänyt lähelle.

Vuosikymmenten jälkeen Sakari Huovinen halusi selvittää isänsä salaisuuden. Päiväkirjoista ja vanhempiensa tiiviistä kirjeenvaihdosta hän löysi myös rakkauden tuskan, sota-ajan Helsingin, natsi-Saksan yliopistot ja modernisoituvan Suomen. Kirja kertoo elämänarvojemme historiasta: mielekkyyden, mielenrauhan ja tyydyttävän rakkauden etsinnästä menneinä vuosikymmeninä.

Lauri Huovinen oli monin tavoin syvästi oppinut, teologian ja filosofian tohtori ja professori. Hän oli armoitettu puhuja, joka ei kuitenkaan osannut suoda armoa itselleen.

Luin, tai siis kuuntelin tämän teoksen ikään kuin pariksi aiemmin lukemalleni Eero Huovisen kirjalle Äitiä ikävä. Hyvä niin; teokset täydentävät toisiaan. Eero Huovisen kirja kertoo äidistä ja pienen pojan ikävästä. Sakari Huovinen käy löytämiensä päiväkirjojen ja kirjeiden avulla perheen historiaa läpi isän näkökulmasta ja isän elämäntarinan kautta. Koin kummatkin teokset todella omakohtaisesti, koska menetin oman äitini ollessani 9-vuotias - saman ikäisenä kuin Eero Huovinen oli hänen äitinsä kuollessa.

Helmet-lukuhaaste täydentyy kohtiin:

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäni

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta

Joel Haahtela: Hengittämisen taito

 Joel Haahtela: Hengittämisen taito. Otava. 2020. 176 sivua

Kaunis ja rauhallinen pienoisromaani nuoresta suomalaismiehestä, joka saapuu Kreikan Thessalonikiin etsimään isäänsä. Isä löytyy kaukaiselta saarelta, jossa hän elää rukoillen luostaria muistuttavissa olosuhteissa. 

Pidin kirjasta erittäin paljon, eikä sen rauhallisuus ollut ollenkaan pitkäveteistä, vaan vei mukanaan. Suosittelen.

Ainoa Helmet-kohta, johon kirja sopii on:

45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija

Pete Suhonen: Naiset kuin muuttolinnut

 Pete Suhonen: Naiset kuin muuttolinnut. WSOY. 2021. 311 sivua.

Pete Suhosen Naiset kuin muuttolinnut avaa kirjailijan uuden sarjan "Postinumeromurhat". Tämä sarjan ensimmäinen teos sijoittuu Helsingin Lauttasaareen. Lauttasaari kiinnosti ja ostin kirjan lahjaksi, mutta luin sen itse ensin.

Kyseessä on aika perinteinen dekkari paitsi että päähenkilö ei ole poliisi, vaan toimittaja ja kirjailija. Aluksi ärsyttivät monet kielikuvat, kuten: "Lamppu seisoi sängyn vieressä kuin tarjoilija tyhjässä ravintolasalissa." Niitä tuntui olevan liikaa. Tarina parani loppua kohden ja loppuratkaisu oli oikein näppärä.

Luin kirjaa osin pihalla kauniissa säässä ja siksi se pääsee Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan:

23. Kirja, jota luet ulkona

31. Jännityskirja tai dekkari 

Laila Hirvisaari: Me, Keisarinna

 Laila Hirvisaari: Me, Keisarinna. 2014. Otava. 1074 sivua.

Me, Keisarinna on jatkoa Venäjän keisarinna Katariinan 1700-luvun elämästä kertovalle romaanille Minä, Katariina. Nämä kaksi pientä kirjaa ovat Otavan Miki-sarjaa (minikirja), kooltaan 8x12 cm, paksuus 2 cm. Kirjat ovat ohutta "raamattupaperia", joten koko teos mahtuu näin pieneen tilaan. 

Pientä ja kevyttä kirjaa on helppo pitää kädessä vaikka sängyllä maaten. Mahtuu helposti myös laukkuun. Ymmärtääkseni tämä minikoko ei ole saavuttanut kovin suurta suosiota, enkä tiedä mistä se johtuu.

Me, Keisarinna jatkuu siitä, mihin ensimmäinen osa päättyy, mutta on kirjoitettu ikään kuin muistelman muotoon, jossa jo iäkäs keisarinna sanelee muistelmiaan hallintakaudeltaan. Aikaan on sisältynyt monia sotia, lukuisia valtioiden päämiehiä ja Katariinan matkoja. Tarina on tietenkin fiktiota, mutta henkilöt ja historialliset tapahtumat ovat todellisia. 

Pidin enemmän ensimmäisestä osasta. Tässä jatko-osassa on pyörryttävän paljon henkilöitä ja oli välillä työlästä seurata suurta määrää nimiä. Vasta jo luettuani kirjan huomasin henkilöluettelon, joka oli kirjan lopussa. Siitä olisi ollut apua.

Laila Hirvisaari on tehnyt valtavan urakan selvittäessään keisarinna Katariina vaiheita.

Merkitsen tämän teoksen Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan:

3. Historiallinen romaani

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

 Elizabeth Strout: Olive Kitteridge. Äänikirja

Olive Kitteridge -kirjaa on kovasti kehuttu ja on saanut Pulitzer-palkinnonkin. Strout on kirjoittanut Oliven tarinaan jatko-osankin. 

Odotin tätä kirjastosta ja lopulta sain tämän englanninkielisen version, joka näkyy kuvassa. Samaan aikaan minulla oli ladattuna teos äänikirjana suomeksi. Kirja on ikään kuin novellikokoelma, mutta ei aivan. Ensimmäisessä tarinassa tutustutaan Oliveen ja hänen mieheensä. Myöhemmin tulee tarina Oliven pojan häistä ja miniästä, joka ei tietenkään ole Oliven mieleen. Muiden tarinoiden päähenkilöitä ovat saman kaupungin ihmiset, mutta Olive on tarinoissa mukana sivuhenkilönä.

Olen lukenut Elizabeth Stroutia aikaisemmin ja pitänyt hänen tyylistään. Mutta tästä pitää sanoa, että en tykännyt. Kaikki tarinoiden ihmiset olivat onnettomia, yksinäisiä, toivottomia ja surullisia: masentavaa luettavaa.

Niinpä en lukenut, vaan jätin kesken. Kiikutin kirjan takaisin kirjastoon ja kuittasin äänikirjan pois puhelimesta. Joskus ennen luin aina väkisin loppuun, vaikka ei yhtään napannut. En tiedä miksi. Vähän sellaista sääntöä olen pitänyt, että annan kirjalle mahdollisuuden 100 sivun verran ja jos ei lähde lentoon, niin sitten jää. Masentavia en lue edes 100 sivua.

Korjatkaa ihmeessä, jos olen ymmärtänyt tämän kirjan sanoman aivan väärin.

Otan mukaan Helmet-lukuhaastelistaan, vaikka en kokonaan lukenutkaan:

6. Kirja kertoo rakkaudesta (tässä enemmän sen puutteesta)
17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi

Thorbjørn Egner: Kasper, Jesper ja Joonatan - kolme iloista rosvoa

Thorbjørn Egner: Kasper, Jesper ja Joonatan - kolme iloista rosvoa. WSOY. 1985. 133 sivua

Kolme iloista rosvoa, Kasper, Jesper ja Joonatan on yksi parhaista lastenkirjoista ikinä; painii samassa sarjassa Astrid Lindgrenin tuotannon kanssa. 

Thorbjørn Egner (1912-1990) oli norjalainen lastenkirjailija, piirtäjä ja lauluntekijä. Rosvotarinan Folk og røvere i Kardemomme by hän kirjoitti vuonna 1955 ja Aila Meriluoto suomensi sen vuonna 1957. Minulla oli lapsena tuo samainen kirja, silloin pitkulaisena versiona. Toinen sekä itselleni, lapsilleni ja myöhemmin lapsenlapsilleni rakas tarina on Satu hammaspeikoista, joka on Egnerin tuotannossa aiemmin 1949 ilmestynyt Karius og Baktus (suom. Eeva-Liisa Manner 1961). Muutama muukin Egnerin teos on suomennettu. 

Omien lasten aikana meillä oli rosvotarina kasetilla Elina Salon lukemana. Kasetilla olivat mukana myös laulut, jotka osaisin varmaan vieläkin ulkoa. Rosvoista on myös ollut teatteriversioita, joita olemme olleet katsomassa. 

Kuvitus niin rosvotarinassa kuin hammaspeikkotarinassakin on tekijän. Selkeitä, hyviä värikkäitä kuvia. 

Otin kirjan tähän mukaan, koska se vastaa Helmet-haasteeseen, mutta myös koska luin sen äskettäin lapsenlapsille kannesta kanteen ääneen.

Helmet-lukuhaasteen kohdat: 10. Kirjan nimessä on numero ja 42. Satukirja

Terhi Rannela: Frau

 Terhi Rannela: Frau. Karisto. 2016. 232 sivua.

Tutustuin kirjailija Terhi Rannelaan aiemman kirjan kohdalla, joka oli matkakertomus. Frau on jotain aivan muuta ja paremmin minun mieleeni.

Kyseessä on historiallinen romaani Lina Heydrichista, joka oli julman SS-kenraalin Reinhard Heydrichin leski ja asui vanhuusvuosinaan Fehmarnin saarella Pohjois-Saksassa Lina Manninen -nimisenä. Hänen toinen puolisonsa oli suomalainen teatterin johtaja ja -ohjaaja Mauno Manninen. Manninen oli alkoholisoitunut, mutta tunnettu kulttuurivaikuttaja. Hänet muistetaan Intimiteatterin perustajana ja hänen vanhempansa olivat runoilija Otto Manninen ja kirjailija Anni Swan (joka on ainakin minulle tuttu lastenkirjoistaan).

Reinhard Heydrich toimi natsisaksan kenraalina nykyisen Prahan lähitienoilla. Vastarinta salamurhasi hänet kesäkuussa 1942 ja attentaatin aiheuttamat kostotoimenpiteet olivat laajoja ja julmia.

Nuori toimittaja Erich Richter saapuu saarelle haastatellakseen Linaa. Kirja seuraa heidän keskustelujaan, samalla takautumina kerrotaan 1940-luvun tapahtumista. Vähitellen paljastuu myös miksi Erich Richter on kiinnostunut Linan tarinasta. 

Kirjan viimeinen luku on: "Mikä on totta?" Terhi Rannela luettelee ketkä kirjan henkilöt ovat todellisia ja ketkä kuvitteellisia, mutta jotka voisivat olla todellisia. Lisäksi kirjan tekoa kuvaava työpäiväkirjan voi käydä lataamassa pdf-muodossa osoitteesta:

rannela.wordpress.com/frau

tai osoitteesta:

www.karisto.fi

Helmet-lukuhaasteeseen sopii:

 3. Historiallinen romaani