James Joycen Dubliners on roikkunut must-listalla jo pitkään. Nyt se ilmaantui Litteraturcirkelin lukulistalle ja kun vielä löysin teoksen englanninkielisenä kirpputorilta, niin pakkohan siihen oli tarttua.
Kyseessä on James Joycen (1882-1941) novellikokoelma, joka on valmistunut vuonna 1907, mutta julkaistiin vuonna 1914. Kirjan 15 novellissa kuvataan tavallisia kaupunkilaisia 1900-luvun alun Dublinissa. Jokainen novelli on oma tarinansa. Wikipedian mukaan kirjassa esiintyvät paikannimet ovat kaikki todellisia ja Joycea esittävä patsas sijaitsee kirjassa mainitun O'Connel Street kadun varrella. Joitain novellien henkilöistä Joyce on kierrättänyt muissa kirjoissaan, kuten Odysseuksessa (Ulysses, 1921).
Monessa novellissa on katolisuus läsnä, myös kerrotaan nuoresta rakkaudesta, romansseista ja nuorten muistakin seikkailuista. Joycen henkilöt ovat rujoja, heikkoja, turhamaisia. Kovin suorasukaista siis; mitään ei kaunistella.
Novellit ovat epätavallisia siinä mielessä, että sekä selkeä käännekohta että loppuratkaisu jää puuttumaan ja sitä jää odottamaan. Henkilöt ovat kuitenkin vangitsevia ja melkein kiukuttaa, kun Joyce ei kerro mitä sitten tapahtui. Kuvaukset ovat kuitenkin eläviä ja henkilöt on helppo kuvitella mielessään.
Dubliners on suomennettu kahteen kertaan: Pentti Saarikoski vuonna 1965 ja Heikki Salojärvi vuonna 2012. Suomennosten eroavaisuuksista on kirjoitettu paljon. Ehkäpä nappaan tämän vielä kirjastosta jompanakumpana käännöksenä - tai vaikka molempina.
Helmet 2020 -lukuhaaste täydentyy seuraavasti:
1. Kirja on vanhempi kuin sinä
10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti