Tarinat ovat alunperin ilmestyneet 1993, 2003 ja 2011.
Venäjän kielestä suomentanut Arja Pikkupeura
Kirja koostuu kahdesta alun perin erikseen ilmestyneestä kertomussikermästä: Tyttölapsia ja Lapsuus -49.
Aika ajoin tekee hyvää lukea venäläisen kirjailijan teos. Niissä on jokin erilainen tunnelma kuin muista kielistä suomennetuissa, enkä oikein osaa sanoa, mikä se on. Ljudmila Ulitskaja kirjoittaa sujuvaa tarinaa, henkilöt ovat hyvin todellisia ja heihin on helppo samaistua.
Lapsuus -49 tarinoissa eletään sodan jälkeisissä epävarmoissa tunnelmissa. Maaseudulla on hyvin köyhää, joka ilmenee esimerkiksi tilanteessa, jossa rikkinäistä kattilaa tarjotaan maksuvälineeksi - eräänlaista vaihtotaloutta. Suunnattomasta köyhyydestä huolimatta tarinat eivät ole surullisia, vaan elämää eletään sen kummemmin valittamatta.
Tyttölapsia tarinoissa ollaan Moskovan keskustan luoteiskulmilla 1950-luvun alussa ja niissä on yhtä lukuun ottamatta samat henkilöt, kaksostytöt Viktorija ja Gajane. Eri tarinat kertovat tyttöjen perheestä, vanhemmista ja isoäidistä, mutta myös tyttöjen koulusta ja heidän ystävistään.
Kirjan takakansi luettelee Tyttölapsia tarinoiden teemat niin hyvin, että kopioin ne tähän mieluummin kuin itse yritän keksiä: "Taitavan psykologisen kerronnan teemoja ovat mm. tyttöyhteisön hierarkia, sisarkateus ja perhesuhteet, heräävä seksuaalisuus ja suhde omaan ruumiiseen, koulukiusaaminen, pioneerijärjestön jäsenten asema, kansallisuuskysymys ja sosiaalinen eriarvoisuus Neuvostoliitossa sekä kaiken taustalla leijuva Stalin-kultti."
Kannatti lukea.
Helmet-lukuhaasteeseen sopii:
11. Kirja kertoo köyhyydestä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti