keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Anna Kortelainen: Tulirinta

 Anna Kortelainen: Tulirinta. Äänikirja


Anna Kortelaisen Tulirinta on esimerkki siitä, miten yksi teos johtaa toiseen ja kolmanteenkin. Kun luin Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaa, tutustuin lähemmin Albert Edelfeltiin ja hänen elämäänsä. Sitten innostuin Anna Kortelaisen Virginie-kirjasta, joka oli kertomus Kortelaisen matkasta Ranskaan ja hänen yrityksistään löytää salaperäisen Virginien jalanjäljet. Virginien arvellaan olleen Edelfeltin teoksien mallina ja hänen kahden aviottoman lapsensa äiti.

Minun matkani Edelfeltin maailmaan jatkui Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen teoksen Nainen parvekkeella parissa. Kyseessä on dekkari, mutta tarinan taustan muodostaa Edelfeltin samanniminen maalaus ja sen kuvitteellinen tarina. 

Anna Kortelainen (s. 1968) on filosofian tohtori, vapaa tutkija, taidehistorioitsija ja kirjailija. Hän on väitellyt Turun yliopistossa Albert Edelfeltistä. Nyt hän matkaa uudelleen Pariisiin etsimään toisia jälkiä, nimittäin Edelfeltin ainoan avioliitossa syntyneen ja nuorena keuhkotuberkuloosiin kuolleen pojan Erikin opiskeluaikojen jalanjälkiä. Tuloksena on syntynyt tämä kuvitteellinen kertomus 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen tapahtumista Etelä-Ranskassa, Montpellier'n perinteikkäässä yliopistokaupungissa. 

Erik on nuori, älykkö ja lahjakas maailman parantaja. Venäläisten sortotoimet Helsingissä kiihdyttävät nuoria aatelismiehiä salaliittoihin ja äärimmäisiinkin tekoihin. Erik on jo menettänyt suurmieheksi kutsutun isänsä ja hän haluaa itse olla mukana luomassa uutta parempaa maailmaa. On traagista, että hänen kuolemansa 1910 aikoihin Albert Calmette yhdessä Camille Guérinin kanssa kehittivät BCG-tuberkuloosirokotetta Pasteur-instituutissa. Ensimmäiset rokotteet annettiin vastasyntyneille Pariisissa vuonna 1921.

Helmet-lukuhaaste saa merkinnän kohtaan:

3. Historiallinen romaani


2 kommenttia:

  1. Luin just Kortelaisen kirjab Sara Hildénistä. Ei tainnut jäädä viimeiseksi Kortelaisekseni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin Kortelainen kirjoittaa. En ole Sara Hildén -kirjaa huomannutkaan. Täytyy tutustua.

      Poista