Eva-Liisa Heroja: Jos tulen vanhaksi, ostan itselleni hatun

Eva-Liisa Heroja: Jos tulen vanhaksi, ostan itselleni hatun. Katharos Oy. 2011.

Lukemisia ikäihmisille -sarjassa on ilmestynyt kuvan mukainen pieni (48 sivua) teos. Eva-Liisa Heroja on takakannen esittelyn mukaan hyvinkääläinen eläkkeellä oleva erityisopettaja, joka on tehnyt vapaaehtoistyötä vanhusten parissa.

Kirjassa on 34 lyhyttä tarinaa Annin ja Onnin arkipäivästä, joka ei aina suju aivan kommelluksitta. Tarinat ovat humoristisia ja todentuntuisia. Annilla ja Onnilla on muistonsa, sukunsa ystävänsä ja keskeinen toveruutensa sekä myös usko Jumalaan ja uskonnollisuus tulee esiin joissakin kertomuksissa, ei kuitenkaan kaikissa.

Kirjaa suositellaan joko yksin luettavaksi tai ääneen luettavaksi ikäihmisten tapaamisissa. Testaan tätä teosta lukusessioon. Katsotaan kuinka toimii.

Uusi vuosi ja uusi lukuhaaste, eli Helmet 2020 on julkaistu. Otan tämän mukaan kohtiin:

2. Iloinen kirja
42. Kirjassa on isovanhempia

Wolfgang Burger: Das vergessene Mädchen

Wolfgang Burger: Das vergessene Mädchen, Piper, 2014

Alaotsikko: Ein Fall für Alexander Gerlach

"Tutustuin" tähän kirjailijaan kesäloman aikana kun kiertelimme junalla Etelä-Saksaa. Heidelbergin rautatieaseman kioskissa oli myynnissä melko näyttävästi kyseisen Wolfgang Burgerin pokkareita. Syykin selvisi: Tarina on sijoitettu juuri Heidelbergiin. Ostin kioskista kaksi ensimmäistä Alexander Gerlach -pokkaria ja niiden jälkeen olen tilannut jatko-osia Adlibriksen kautta.

Wolfgang Burger on 1952 syntynyt, Karlsruhessa asuva insinööri ja dekkarikirjailija. Ein Fall für Alexander Gerlach -sarjaa hän on julkaissut vuodesta 2005 lähtien vuosi/kirja -tahtiin. Nyt vuonna 2019 osia on jo 16. Das vergessene Mädchen on järjestyksessä yhdeksäs ja olen lukenut myös kahdeksan edeltävää osaa.

Toimii erittäin hyvin saksan kielen harjoitteluun; saksa ei nimittäin ole vahvin kieleni, enkä varmaan vaativampaa kirjallisuutta saksaksi pystyisikään lukemaan. Dekkareissa juoni on niin selkeä, että aina ei kaikkia sanoja tarvitse ymmärtää. Toki välillä katson sanakirjasta, kun eteen tulee sana, jonka merkitys on tärkeä.

Kirjan minäkertoja Alexander Gerlach on Heidelbergin rikospoliisin päällikkö (Kripochef). Hän on leski, jolla on kaksostyttäret ja naisystävä tai oikeastaan rakastajatar, koska kyseinen nainen on naimisissa Gerlachin esimiehen kanssa. Niinkuin dekkareissa yleensäkin, kussakin kirjassa ratkotaan jotain yksittäistä rikosta ja samalla seurataan päähenkilön perhe-elämää kahden teini-ikäsen tyttären yksihuoltajaisänä. Kirjoissa ovat mukana myös Heidelbergin rikospoliisin muut rikostutkijat.

Näma Alexander Gerlach -kirjat toimivat hyvin kielioppiharjoitteluna: Saksan kielessä verbi taipuu eri tavalla, kun puhutaan useammalle henkillölle, joita sinutellaan (Sie haben, kun teititellään, mutta ihr habt, kun sinutellaan). Tätä muotoa poliisipäällikkö Gerlach käyttää, kun hän puhuu tyttärilleen, joten näin tulee tuotakin verbimuotoa harjoiteltua.

Suosittelen vieraskielisiä dekkareita minkä tahansa vieraan kielen harjoitteluun.

Merkitsen tämän opuksen Helmet 2019 -lukuhaasteen kohtaan 17. Kirjassa on kaksoset.

Tuula Karjalainen: Kuin silloin ennen

Tuula Karjalainen: Kuin silloin ennen, Minerva kustannus, 2011

Kirja alaotsikkona on: Lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana.

Lainasin tämän teoksen kirjastosta ja testasin sitä muistisairaille lukemiseen. Olikin todella sopiva siihen tarkoitukseen. Kirjassa on runsas ja kaunis kuvitus ja siinä kuvataan lasten elämää, mm. terveyden hoitoa, koulunkäyntiä ja joulun viettoa "ennen vanhaan". Ja hyvin kuvataan. Jo pelkkiä kuvia on mukava katsella; ne ovat selkeitä ja riittävän kokoisia ilman liikoja taustoja niin että muistisairaskin henkilö saa niistä selvää.

Palautin kirjan ja aioin ostaa itselleni oman kappaleen, huomatakseni, että painos oli loppu. Onneksi sentään löytyi netin Antikvaarista kohtuuhintaan.

Merkitsen tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 47. Kirjassa on alle 100 sivua.

Michail Bulgakov: Mästaren och Margarita

Michail Bulgakov: Mästaren och Margarita
Alkuteos: Master  i Margarita, 1936 - 1937

Wikipedia esittelee teoksen näin:

Bulgakov aloitti teoksensa kirjoittamisen vuonna 1928. Hän hioi kirjaansa kuolemaansa, vuoteen 1940 saakka. Ensimmäinen versio tuhoutui (Bulgakovin mukaan se paloi uunissa) maaliskuussa vuonna 1930. Bulgakov aloitti kirjoitustyön uudelleen vuotta myöhemmin. Toinen versio valmistui vuonna 1936 ja kolmas 1937. Kirjailijan oli pakko lopettaa kirjoitustyö neljä viikkoa ennen kuolemaansa, minkä jälkeen Bulgakovin vaimo viimeisteli teoksen.

Teos on Bulgakovin kuuluisin romaani ja varsinainen runsauden sarvi. Osittain toisiinsa liittyen ja kuitenkin erillisinä on kolme eri tarinaa: Saatanan, eli taikuri Wolandin saapuminen 1930-luvun Moskovaan, Mestarin ja Margaritan rakkaustarina sekä Jeesuksen viimeiset päivät Pontius Pilatuksen tuomiolla. Raamuttuviitteitä on syytä ymmärtää, esimerkiksi tarinassa esiintyvä kissahahmo Begemot on saanut henkilönsä Raamatusta.

On pakko myöntää, että en jaksanut innostua tästä tarinasta - en yleensäkään jaksa kovin epärealistia tarinoita tai sitten en ole vielä itsestäni löytänyt sitä innostusta. Kun jo alkumetreillä irtopäitä vierii katua pitkin ja olemattomat rahat ilmestyvät kadotakseen sitten taas, ei jaksamiseni riitä. Lupaan antaa tälle vielä joskus uuden mahdollisuuden. Ymmärrän ja tiedän tämän olevan hieno teos, josta voisi kirjoittaa laajankin tutkielman. Widipedia on aivan oikeassa sanoessaan:

Loputtoman monipuolista teosta voidaan tarkastella myös muista näkökulmista: neuvostoyhteiskuntaa ja koko modernia elämäntapaa ivaavana satiirina, kehitysromaanina ja niin edelleen. 

Olen vuosia sitten nähnyt tämän tarinan teatteriesityksenä Suomenlinnan kesäteatterissa, mutta siitä on sen verran aikaa, että ei ole jäänyt mieleen.

Mästaren och Margarita oli Helsingfors Arbiksen Litteraturcirkelin lukemistoa. Kun teos oli käsittelyssä tapaamiseemme tuli Svenska teaternin näyttelijä Robert Enckell kertomaan kuinka teos oli heillä toteutettu 2017 - oli mielenkiintoista.

Merkitsen tämän Helmet 2019-lukuhaasteen kohtaan nro 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäni sivistykseen  sekä kohtaan nro 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Tämä ei kokonaisuudessa sitä ollut, vaan se julkaistiin aluksi osittain koska suuri osa tekstiä oli sensuroitu. Venäjällä teos julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1973.

Jenny Erpenbeck: Gå gick gått

Jenny Erpenbeck: Gå gick gått, Bonniers 2017
Käännös: Ulrika Wallenström
Alkuteos: Gehen ging gegangen, 2015
Suomeksi: Mennä meni mennyt

Gå, gick, gått päähenkilö on eläkkeellä oleva, klassisten kielten professori ja leskeksi jäänyt Richard, jonka rakastajatarkin on jättänyt. Richard näkee Berliinin Oranienplatzilla mieltään osoittavia afrikkalaisia pakolaisia. Kun pakolaisten leiri puretaan, Richard selvittää heidän olinpaikkansa ja alkaa vierailla heidän luonaan. Alkaa erikoislaatuinen ystävyys. Richard tutustuu pakolaismiehiin aluksi tutkijan ottein, kysyen paljon kysymyksiä pakolaisten taustasta ja elämästä heidän kotimaissaan.

Yhteydenpito muuttuu vähitellen osittain ystävyydeksi ja osittain opettaja-, oppilassuhteeksi. Richard osallistuu pakolaisten kielenopetukseen ja opettaa myös pianonsoittoa. Kirjan nimi viittaa saksankielen vahvojen verbien muotoihin. Richard teettää miehillä puutarhatöitä korvausta vastaan ja etsii tapoja auttaa heitä saksalaisen byrokratian rattaissa. Eniten Richard kuitenkin kuuntelee tarinoita, joita miehet kertovat.

Ystävyyksien myötä Richard alkaa näkemään myös omat valintansa ja työnsä uusin silmin. Hän on elänyt elämänsä Itä-Saksassa, eikä ole muurin murtumisen jälkeen oikein löytänyt itseään uudessa yhdistyneessä Saksassa. Suhde vanhoinhin tiedemiestuttaviin saa uusia sävyjä verrattuna uusiin afrikkalaistuttavuuksiin.

Gehen, ging, gegangen on ollut ehdolla Deutscher Buchpreis -palkinnon saajaksi 2015. Merkitsen tämän teoksen Helmet 2019 -lukuhaasteen kohtiin 44. Kirja kertoo Berliinistä ja 20. Kirja käsittelee minulle entuudestaan vierasta kulttuuria. Tämä toinen sillä perusteella, että kirjassa tulevat sekä Itä-Saksan että eri Afrikan maiden kulttuurit esiin.

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina. Otava 2014. Ilmestyi ensimmäisen kerran 2011.

Sain kevään 2019 salaiselta neuleystävältäni (SNY) tämän pienen kirjan ja sen jatko-osan Me, Keisarinna. Nämä kuuluvat Otavan Miki-kirjaformaattiin. Sen koko on pieni 8 x 12 cm ja paksuus n. 2 cm. Kirjassa on 1130 sivua. Paperi on ohutta "raamattupaperia"; oikealta nimeltään Indoprint-paperia. Kirjaa on helppo lukea esim. makuuasennossa koska se on kevyt. Mahtuu helposti myös vaikka käsilaukkuun.

Minä, Katariina kertoo tsaaritar Katariina II:sta - (Katariina Suuri, 1729-1796), josta tuli hyvin nuorena kruununperijä, suuriruhtinas Pietari III:n puoliso tsaaritar Elisabet II-aikana. Katariina nousi keisarinnaksi keisarimiehensä puolisona 1762 alussa, mutta kaappasi vallan mieheltään myöhemmin samana vuonna.

Minä, Katariina ei ole elämänkerta tai tutkimus, vaan romaani, päähenkilönään saksalainen prinsessa, josta tuli Venäjän keisarinna. Tarinan kehys on kuitenkin totta; henkilöiden nimet ja päivämäärät ovat oikeita. 1700-luvun hovielämä, täynnä juonitteluja ja ylellisiä juhlia kuin myös Katariinan vaiheet monine rakastajineen ovat historiallisia tosiasioita.

Olenkohan tullut "tiettyyn ikään", kun olen huomannut kovin mielelläni lukevani historiallisia romaaneja? Minä, Katariinan lukemisesta nautin ja kiva kun on jatko-osakin odottamassa.

Minä, Katariina menee Helmet-lukuhaaste 2019 kohtaan nro 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Minä, Katariina oli vuoden 2011 Finlandia-ehdokas ja saman vuoden myydyin romaani.

Virpi Hämeen-Anttila: Kolmastoista lapsi

Virpi Hämeen-Anttila: Kolmastoista lapsi, Otava 2005

Tällainen tarttui mukaan kirpputorilta. Virpi H-A on ennestään tuttu niin julkisista yhteyksistä tieteellisten töittensä takia kuin kirjailijanakin. Olen muutaman niistä lukenut; melko viihdyttäviä ja helppolukuisia ovat olleet.

Niin tämäkin, jossa kirjan nimi viittaa säveltäjä Franz Schubertiin, joka oli perheensä kolmastoista lapsi (Wikipedian mukaan tosin kahdestoista., mutta kirjailija tietää tämän varmasti paremmin) . Aluksi teksti tuntui vähän naistenlehtijatkikselta, mutta sai sitten onneksi muitakin ulottuvuuksia. Ihan viihdyttävä teos oli.

Tämä pääsee Helmet-lukuhaaste 2019 kohtaan 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja.