Orhan Pamuk: Den rödhåriga kvinnan

Orhan Pamuk: Den rödhåriga kvinnan. Norstedts. 2012.
Originalets titel: Kirmizi saçli kadin.
Finsk titel: Punatukkainen nainen

Jag är alltid lite rädd för dessa stora nobelpristagande författare såsom Orhan Pamuk. Den rödhåriga kvinnan överraskade mig med att  ha en spännande intrig och med att ha bra flytande text som lyfter redan från början.

Den rödhåriga kvinnan har sin grund i två mytiska berättelser: Den om kung Oidipus av Sofokles där sonen dödar sin far och gifter sig med sin mor samt den persiska sagan om Rostam och Sohrab där fadern dödar sin son. Med dessa berättelsler växer den unge Cem Çelik upp. Han attraheras av berättelserna och ser något slags samband med sitt eget liv; hans far har först hamnat i fängelse på grund av sina politiska åsikter men har senare även lämnat sin familj, alltså Cem och hans mor.

År 1986 är Cem 16 år gammal och för att financiera sina studier tar han ett sommarjobb som lärling till en brunnsgrävare, mäster Mahmut. Mästaren gräver brunnar med hacke och spade och då han hittar vattten skapar det förutsättningar för bygge och utveckling för samhället omkring och mästaren firas som en hjälte. Brunnen med Cem som lärling grävs i byn Öngöre, som senare blir en stadsdel av Istanbul. På kvällarna berättar mästaren historier och Cem börjar se honom som en faderfigur men också som en sträng sådan.

Det finns en teater i byn Öngöre och en av dess skådespelare är den rödhåriga kvinnan. Cem blir förälskad såsom bara en 16 årig kan bli. Men det händer en olycka på brunnsgrävarplatsen och den unga Cem flyr.

Jag skall inte berätta mera eftersom överraskningar kommer och boken var en spännande och bra läsupplevelse. Jag rekommenderar den varmt.

I Helmets läsutmaning 2020 kommer Den rödhåriga kvinnan i:

3 En bok jag hade fördomar mot
8 En bok som någon annan väljer för mig (eftersom den hör till Litteraturcirkelns läslista)
16 I boken har en bok en viktig roll
32 Boken har ursprungligen kommit ut på ett språk jag inte kan

         *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *

Aina vähän arastelen näitä suuria Nobel-palkittuja kirjailijoita. Punatukkainen nainen on kuitenkin jopa jännittävä. Asia, jota en osannut odottaa.

Punatukkaisessa naisessa kuljetetaan rinnakkain kahta myyttista tarinaa; toinen idästä ja toinen lännestä: yksi on Sofokleen tarina kuningas Oidipuksesta, joka tietämättään tappaa isänsä ja nai niin ikään tietämättään äitinsä. Toinen on persialainen ja kertoo Rostamin ja Sohrabin tarinan isästä, joka tappaa poikansa. Kahden myyttisen tarinan ohella kulkee todellisuus: Vanhat tarinat viehättävät päähenkilö Cem Çelikiä jo hyvin nuorena. Hän on vihainen isälleen, joka on jättänyt perheensä ja tarinat antavat hänelle ehkä lohtua, mutta ainakin tukea vihan tunteisiin isäänsä kohtaan.

Vuonna 1986 Cem on 16-vuotias ja tienatakseen opiskelurahoja hän ryhtyy mestari Mahmutin oppipojaksi. Mestari Mahmut kaivaa kaivoja apunaan lapio ja hakku. Kun vettä jostain löytyy, se luo edellytykset rakentamiselle ja mestari Mahmutia juhlitaan silloin sankarina. Kaivoa ryhdytään kaivamaan Öngören kylään, josta myöhemmin tulee Istanbulin kaupunginosa. Iltaisin mestari kertoo Cemille tarinoita ja kun mestari kerran pyytää Cemiä kertomaan tarina, hän kertoo kuningar Oidipuksen tarinan.

Öngören kylässä on teatteri ja yksi sen näyttelijöistä on punatukkainen nainen, johon nuori Cem rakastuu. Kaivotyömaalla tapahtuu kuitenkin onnettomuus ja nuori Cem pakenee paikalta.

Enpä kerro enempää, koska yllätyksiä on luvassa ja teos oli oikein hyvä lukukokemus. Suosittelen lämpimästi.

Helmet-lukuhaasteeseen merkitsen Punatukkaisen naisen kohtiin:

3. Kirja, johon suhtauduin ennakkoluuloisesti
8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi (koska tämä kuuluu kirjallisuuspiirini lukemistoon)
16. Kirjassa on kirjalla tärkeä rooli
32. Kirja on kirjoitettu kielellä, jota en osaa

Jukka Pakkanen: 50-luvun sanakirja

Jukka Pakkanen: 50-luvun sanakirja, Like. 2012. 136 sivua

Jostain sain impulssin Jukka Pakkasen teoksen 50-luvun sanakirjan lainaamiseen kirjastosta. Kirja on se mitä lupaa, eli aakkosjärjestyksessä etenevä luettelo 50-luvun ilmiöistä, joista jokaisesta otetaan olennainen 1-3 sivun verran. Pakkanen itse nimittää tekstiä "dokumentaarinen fiktio, jossa aikalaiset kertovat elämästään".

Itse olen vasta 50-luvulla syntynyt, joten en aivan kaikkea tuolta vuosikymmeneltä tunnistakaan, toki moni asia oli ajankohtainen vielä 60-luvulla, josta minullakin on vähän parempi muistikuva. Tässä muutama esimerkki aiheista: Paul Anka, Brylcreem, Converse, Cutex, Kansanhiihto, Sitruunasooda. Korean sota, Olympiakisat.

Voisi käydä vaikka lahjakirjana, jollekin nuoruutensa 50-luvulla viettäneelle.

Helmet-lukuhaasteeseen merkitsen tämän kohtaan:

24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa (kai se käy, vaikka osa on novellikokoelmia)
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Eva-Liisa Heroja: Jos tulen vanhaksi, ostan itselleni hatun

Eva-Liisa Heroja: Jos tulen vanhaksi, ostan itselleni hatun. Katharos Oy. 2011.

Lukemisia ikäihmisille -sarjassa on ilmestynyt kuvan mukainen pieni (48 sivua) teos. Eva-Liisa Heroja on takakannen esittelyn mukaan hyvinkääläinen eläkkeellä oleva erityisopettaja, joka on tehnyt vapaaehtoistyötä vanhusten parissa.

Kirjassa on 34 lyhyttä tarinaa Annin ja Onnin arkipäivästä, joka ei aina suju aivan kommelluksitta. Tarinat ovat humoristisia ja todentuntuisia. Annilla ja Onnilla on muistonsa, sukunsa ystävänsä ja keskeinen toveruutensa sekä myös usko Jumalaan ja uskonnollisuus tulee esiin joissakin kertomuksissa, ei kuitenkaan kaikissa.

Kirjaa suositellaan joko yksin luettavaksi tai ääneen luettavaksi ikäihmisten tapaamisissa. Testaan tätä teosta lukusessioon. Katsotaan kuinka toimii.

Uusi vuosi ja uusi lukuhaaste, eli Helmet 2020 on julkaistu. Otan tämän mukaan kohtiin:

2. Iloinen kirja
42. Kirjassa on isovanhempia

Wolfgang Burger: Das vergessene Mädchen

Wolfgang Burger: Das vergessene Mädchen, Piper, 2014

Alaotsikko: Ein Fall für Alexander Gerlach

"Tutustuin" tähän kirjailijaan kesäloman aikana kun kiertelimme junalla Etelä-Saksaa. Heidelbergin rautatieaseman kioskissa oli myynnissä melko näyttävästi kyseisen Wolfgang Burgerin pokkareita. Syykin selvisi: Tarina on sijoitettu juuri Heidelbergiin. Ostin kioskista kaksi ensimmäistä Alexander Gerlach -pokkaria ja niiden jälkeen olen tilannut jatko-osia Adlibriksen kautta.

Wolfgang Burger on 1952 syntynyt, Karlsruhessa asuva insinööri ja dekkarikirjailija. Ein Fall für Alexander Gerlach -sarjaa hän on julkaissut vuodesta 2005 lähtien vuosi/kirja -tahtiin. Nyt vuonna 2019 osia on jo 16. Das vergessene Mädchen on järjestyksessä yhdeksäs ja olen lukenut myös kahdeksan edeltävää osaa.

Toimii erittäin hyvin saksan kielen harjoitteluun; saksa ei nimittäin ole vahvin kieleni, enkä varmaan vaativampaa kirjallisuutta saksaksi pystyisikään lukemaan. Dekkareissa juoni on niin selkeä, että aina ei kaikkia sanoja tarvitse ymmärtää. Toki välillä katson sanakirjasta, kun eteen tulee sana, jonka merkitys on tärkeä.

Kirjan minäkertoja Alexander Gerlach on Heidelbergin rikospoliisin päällikkö (Kripochef). Hän on leski, jolla on kaksostyttäret ja naisystävä tai oikeastaan rakastajatar, koska kyseinen nainen on naimisissa Gerlachin esimiehen kanssa. Niinkuin dekkareissa yleensäkin, kussakin kirjassa ratkotaan jotain yksittäistä rikosta ja samalla seurataan päähenkilön perhe-elämää kahden teini-ikäsen tyttären yksihuoltajaisänä. Kirjoissa ovat mukana myös Heidelbergin rikospoliisin muut rikostutkijat.

Näma Alexander Gerlach -kirjat toimivat hyvin kielioppiharjoitteluna: Saksan kielessä verbi taipuu eri tavalla, kun puhutaan useammalle henkillölle, joita sinutellaan (Sie haben, kun teititellään, mutta ihr habt, kun sinutellaan). Tätä muotoa poliisipäällikkö Gerlach käyttää, kun hän puhuu tyttärilleen, joten näin tulee tuotakin verbimuotoa harjoiteltua.

Suosittelen vieraskielisiä dekkareita minkä tahansa vieraan kielen harjoitteluun.

Merkitsen tämän opuksen Helmet 2019 -lukuhaasteen kohtaan 17. Kirjassa on kaksoset.

Tuula Karjalainen: Kuin silloin ennen

Tuula Karjalainen: Kuin silloin ennen, Minerva kustannus, 2011

Kirja alaotsikkona on: Lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana.

Lainasin tämän teoksen kirjastosta ja testasin sitä muistisairaille lukemiseen. Olikin todella sopiva siihen tarkoitukseen. Kirjassa on runsas ja kaunis kuvitus ja siinä kuvataan lasten elämää, mm. terveyden hoitoa, koulunkäyntiä ja joulun viettoa "ennen vanhaan". Ja hyvin kuvataan. Jo pelkkiä kuvia on mukava katsella; ne ovat selkeitä ja riittävän kokoisia ilman liikoja taustoja niin että muistisairaskin henkilö saa niistä selvää.

Palautin kirjan ja aioin ostaa itselleni oman kappaleen, huomatakseni, että painos oli loppu. Onneksi sentään löytyi netin Antikvaarista kohtuuhintaan.

Merkitsen tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 47. Kirjassa on alle 100 sivua.

Michail Bulgakov: Mästaren och Margarita

Michail Bulgakov: Mästaren och Margarita
Alkuteos: Master  i Margarita, 1936 - 1937

Wikipedia esittelee teoksen näin:

Bulgakov aloitti teoksensa kirjoittamisen vuonna 1928. Hän hioi kirjaansa kuolemaansa, vuoteen 1940 saakka. Ensimmäinen versio tuhoutui (Bulgakovin mukaan se paloi uunissa) maaliskuussa vuonna 1930. Bulgakov aloitti kirjoitustyön uudelleen vuotta myöhemmin. Toinen versio valmistui vuonna 1936 ja kolmas 1937. Kirjailijan oli pakko lopettaa kirjoitustyö neljä viikkoa ennen kuolemaansa, minkä jälkeen Bulgakovin vaimo viimeisteli teoksen.

Teos on Bulgakovin kuuluisin romaani ja varsinainen runsauden sarvi. Osittain toisiinsa liittyen ja kuitenkin erillisinä on kolme eri tarinaa: Saatanan, eli taikuri Wolandin saapuminen 1930-luvun Moskovaan, Mestarin ja Margaritan rakkaustarina sekä Jeesuksen viimeiset päivät Pontius Pilatuksen tuomiolla. Raamuttuviitteitä on syytä ymmärtää, esimerkiksi tarinassa esiintyvä kissahahmo Begemot on saanut henkilönsä Raamatusta.

On pakko myöntää, että en jaksanut innostua tästä tarinasta - en yleensäkään jaksa kovin epärealistia tarinoita tai sitten en ole vielä itsestäni löytänyt sitä innostusta. Kun jo alkumetreillä irtopäitä vierii katua pitkin ja olemattomat rahat ilmestyvät kadotakseen sitten taas, ei jaksamiseni riitä. Lupaan antaa tälle vielä joskus uuden mahdollisuuden. Ymmärrän ja tiedän tämän olevan hieno teos, josta voisi kirjoittaa laajankin tutkielman. Widipedia on aivan oikeassa sanoessaan:

Loputtoman monipuolista teosta voidaan tarkastella myös muista näkökulmista: neuvostoyhteiskuntaa ja koko modernia elämäntapaa ivaavana satiirina, kehitysromaanina ja niin edelleen. 

Olen vuosia sitten nähnyt tämän tarinan teatteriesityksenä Suomenlinnan kesäteatterissa, mutta siitä on sen verran aikaa, että ei ole jäänyt mieleen.

Mästaren och Margarita oli Helsingfors Arbiksen Litteraturcirkelin lukemistoa. Kun teos oli käsittelyssä tapaamiseemme tuli Svenska teaternin näyttelijä Robert Enckell kertomaan kuinka teos oli heillä toteutettu 2017 - oli mielenkiintoista.

Merkitsen tämän Helmet 2019-lukuhaasteen kohtaan nro 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäni sivistykseen  sekä kohtaan nro 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Tämä ei kokonaisuudessa sitä ollut, vaan se julkaistiin aluksi osittain koska suuri osa tekstiä oli sensuroitu. Venäjällä teos julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1973.

Jenny Erpenbeck: Gå gick gått

Jenny Erpenbeck: Gå gick gått, Bonniers 2017
Käännös: Ulrika Wallenström
Alkuteos: Gehen ging gegangen, 2015
Suomeksi: Mennä meni mennyt

Gå, gick, gått päähenkilö on eläkkeellä oleva, klassisten kielten professori ja leskeksi jäänyt Richard, jonka rakastajatarkin on jättänyt. Richard näkee Berliinin Oranienplatzilla mieltään osoittavia afrikkalaisia pakolaisia. Kun pakolaisten leiri puretaan, Richard selvittää heidän olinpaikkansa ja alkaa vierailla heidän luonaan. Alkaa erikoislaatuinen ystävyys. Richard tutustuu pakolaismiehiin aluksi tutkijan ottein, kysyen paljon kysymyksiä pakolaisten taustasta ja elämästä heidän kotimaissaan.

Yhteydenpito muuttuu vähitellen osittain ystävyydeksi ja osittain opettaja-, oppilassuhteeksi. Richard osallistuu pakolaisten kielenopetukseen ja opettaa myös pianonsoittoa. Kirjan nimi viittaa saksankielen vahvojen verbien muotoihin. Richard teettää miehillä puutarhatöitä korvausta vastaan ja etsii tapoja auttaa heitä saksalaisen byrokratian rattaissa. Eniten Richard kuitenkin kuuntelee tarinoita, joita miehet kertovat.

Ystävyyksien myötä Richard alkaa näkemään myös omat valintansa ja työnsä uusin silmin. Hän on elänyt elämänsä Itä-Saksassa, eikä ole muurin murtumisen jälkeen oikein löytänyt itseään uudessa yhdistyneessä Saksassa. Suhde vanhoinhin tiedemiestuttaviin saa uusia sävyjä verrattuna uusiin afrikkalaistuttavuuksiin.

Gehen, ging, gegangen on ollut ehdolla Deutscher Buchpreis -palkinnon saajaksi 2015. Merkitsen tämän teoksen Helmet 2019 -lukuhaasteen kohtiin 44. Kirja kertoo Berliinistä ja 20. Kirja käsittelee minulle entuudestaan vierasta kulttuuria. Tämä toinen sillä perusteella, että kirjassa tulevat sekä Itä-Saksan että eri Afrikan maiden kulttuurit esiin.