Michail Bulgakov: Mästaren och Margarita

Michail Bulgakov: Mästaren och Margarita
Alkuteos: Master  i Margarita, 1936 - 1937

Wikipedia esittelee teoksen näin:

Bulgakov aloitti teoksensa kirjoittamisen vuonna 1928. Hän hioi kirjaansa kuolemaansa, vuoteen 1940 saakka. Ensimmäinen versio tuhoutui (Bulgakovin mukaan se paloi uunissa) maaliskuussa vuonna 1930. Bulgakov aloitti kirjoitustyön uudelleen vuotta myöhemmin. Toinen versio valmistui vuonna 1936 ja kolmas 1937. Kirjailijan oli pakko lopettaa kirjoitustyö neljä viikkoa ennen kuolemaansa, minkä jälkeen Bulgakovin vaimo viimeisteli teoksen.

Teos on Bulgakovin kuuluisin romaani ja varsinainen runsauden sarvi. Osittain toisiinsa liittyen ja kuitenkin erillisinä on kolme eri tarinaa: Saatanan, eli taikuri Wolandin saapuminen 1930-luvun Moskovaan, Mestarin ja Margaritan rakkaustarina sekä Jeesuksen viimeiset päivät Pontius Pilatuksen tuomiolla. Raamuttuviitteitä on syytä ymmärtää, esimerkiksi tarinassa esiintyvä kissahahmo Begemot on saanut henkilönsä Raamatusta.

On pakko myöntää, että en jaksanut innostua tästä tarinasta - en yleensäkään jaksa kovin epärealistia tarinoita tai sitten en ole vielä itsestäni löytänyt sitä innostusta. Kun jo alkumetreillä irtopäitä vierii katua pitkin ja olemattomat rahat ilmestyvät kadotakseen sitten taas, ei jaksamiseni riitä. Lupaan antaa tälle vielä joskus uuden mahdollisuuden. Ymmärrän ja tiedän tämän olevan hieno teos, josta voisi kirjoittaa laajankin tutkielman. Widipedia on aivan oikeassa sanoessaan:

Loputtoman monipuolista teosta voidaan tarkastella myös muista näkökulmista: neuvostoyhteiskuntaa ja koko modernia elämäntapaa ivaavana satiirina, kehitysromaanina ja niin edelleen. 

Olen vuosia sitten nähnyt tämän tarinan teatteriesityksenä Suomenlinnan kesäteatterissa, mutta siitä on sen verran aikaa, että ei ole jäänyt mieleen.

Mästaren och Margarita oli Helsingfors Arbiksen Litteraturcirkelin lukemistoa. Kun teos oli käsittelyssä tapaamiseemme tuli Svenska teaternin näyttelijä Robert Enckell kertomaan kuinka teos oli heillä toteutettu 2017 - oli mielenkiintoista.

Merkitsen tämän Helmet 2019-lukuhaasteen kohtaan nro 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäni sivistykseen  sekä kohtaan nro 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Tämä ei kokonaisuudessa sitä ollut, vaan se julkaistiin aluksi osittain koska suuri osa tekstiä oli sensuroitu. Venäjällä teos julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1973.

Jenny Erpenbeck: Gå gick gått

Jenny Erpenbeck: Gå gick gått, Bonniers 2017
Käännös: Ulrika Wallenström
Alkuteos: Gehen ging gegangen, 2015
Suomeksi: Mennä meni mennyt

Gå, gick, gått päähenkilö on eläkkeellä oleva, klassisten kielten professori ja leskeksi jäänyt Richard, jonka rakastajatarkin on jättänyt. Richard näkee Berliinin Oranienplatzilla mieltään osoittavia afrikkalaisia pakolaisia. Kun pakolaisten leiri puretaan, Richard selvittää heidän olinpaikkansa ja alkaa vierailla heidän luonaan. Alkaa erikoislaatuinen ystävyys. Richard tutustuu pakolaismiehiin aluksi tutkijan ottein, kysyen paljon kysymyksiä pakolaisten taustasta ja elämästä heidän kotimaissaan.

Yhteydenpito muuttuu vähitellen osittain ystävyydeksi ja osittain opettaja-, oppilassuhteeksi. Richard osallistuu pakolaisten kielenopetukseen ja opettaa myös pianonsoittoa. Kirjan nimi viittaa saksankielen vahvojen verbien muotoihin. Richard teettää miehillä puutarhatöitä korvausta vastaan ja etsii tapoja auttaa heitä saksalaisen byrokratian rattaissa. Eniten Richard kuitenkin kuuntelee tarinoita, joita miehet kertovat.

Ystävyyksien myötä Richard alkaa näkemään myös omat valintansa ja työnsä uusin silmin. Hän on elänyt elämänsä Itä-Saksassa, eikä ole muurin murtumisen jälkeen oikein löytänyt itseään uudessa yhdistyneessä Saksassa. Suhde vanhoinhin tiedemiestuttaviin saa uusia sävyjä verrattuna uusiin afrikkalaistuttavuuksiin.

Gehen, ging, gegangen on ollut ehdolla Deutscher Buchpreis -palkinnon saajaksi 2015. Merkitsen tämän teoksen Helmet 2019 -lukuhaasteen kohtiin 44. Kirja kertoo Berliinistä ja 20. Kirja käsittelee minulle entuudestaan vierasta kulttuuria. Tämä toinen sillä perusteella, että kirjassa tulevat sekä Itä-Saksan että eri Afrikan maiden kulttuurit esiin.

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina. Otava 2014. Ilmestyi ensimmäisen kerran 2011.

Sain kevään 2019 salaiselta neuleystävältäni (SNY) tämän pienen kirjan ja sen jatko-osan Me, Keisarinna. Nämä kuuluvat Otavan Miki-kirjaformaattiin. Sen koko on pieni 8 x 12 cm ja paksuus n. 2 cm. Kirjassa on 1130 sivua. Paperi on ohutta "raamattupaperia"; oikealta nimeltään Indoprint-paperia. Kirjaa on helppo lukea esim. makuuasennossa koska se on kevyt. Mahtuu helposti myös vaikka käsilaukkuun.

Minä, Katariina kertoo tsaaritar Katariina II:sta - (Katariina Suuri, 1729-1796), josta tuli hyvin nuorena kruununperijä, suuriruhtinas Pietari III:n puoliso tsaaritar Elisabet II-aikana. Katariina nousi keisarinnaksi keisarimiehensä puolisona 1762 alussa, mutta kaappasi vallan mieheltään myöhemmin samana vuonna.

Minä, Katariina ei ole elämänkerta tai tutkimus, vaan romaani, päähenkilönään saksalainen prinsessa, josta tuli Venäjän keisarinna. Tarinan kehys on kuitenkin totta; henkilöiden nimet ja päivämäärät ovat oikeita. 1700-luvun hovielämä, täynnä juonitteluja ja ylellisiä juhlia kuin myös Katariinan vaiheet monine rakastajineen ovat historiallisia tosiasioita.

Olenkohan tullut "tiettyyn ikään", kun olen huomannut kovin mielelläni lukevani historiallisia romaaneja? Minä, Katariinan lukemisesta nautin ja kiva kun on jatko-osakin odottamassa.

Minä, Katariina menee Helmet-lukuhaaste 2019 kohtaan nro 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Minä, Katariina oli vuoden 2011 Finlandia-ehdokas ja saman vuoden myydyin romaani.

Virpi Hämeen-Anttila: Kolmastoista lapsi

Virpi Hämeen-Anttila: Kolmastoista lapsi, Otava 2005

Tällainen tarttui mukaan kirpputorilta. Virpi H-A on ennestään tuttu niin julkisista yhteyksistä tieteellisten töittensä takia kuin kirjailijanakin. Olen muutaman niistä lukenut; melko viihdyttäviä ja helppolukuisia ovat olleet.

Niin tämäkin, jossa kirjan nimi viittaa säveltäjä Franz Schubertiin, joka oli perheensä kolmastoista lapsi (Wikipedian mukaan tosin kahdestoista., mutta kirjailija tietää tämän varmasti paremmin) . Aluksi teksti tuntui vähän naistenlehtijatkikselta, mutta sai sitten onneksi muitakin ulottuvuuksia. Ihan viihdyttävä teos oli.

Tämä pääsee Helmet-lukuhaaste 2019 kohtaan 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja. 

Italo Calvino: Jos talviyöna matkamies

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies, Keltainen kirjasto, 1983
Alkuteos: Se una notte d'inverno un viaggiatore 1978

Tämä teos on pitkään ollut eräänlaisella must-listalla ja nyt siihen sitten viimein tartuin. Ei mikään aivan perinteinen romaani ja ymmärrän nyt, miksi se on saanut niin paljon huomiota ja kehuvia mainintoja. Yksi netistä löytämäni luonnehdinta oli "spekulatiivinen fiktio" - joo, sitähän se.

Jos talviyönä matkamies on kirja kirjasta, kirjojen  kirjoittamisesta, niiden kustantamisesta ja kääntämisestä, sekä niiden käsittelystä myymälässä ja kirjastoissa. Kirjan alussa päähenkilö, jota kutsutaan Lukijaksi, avaa Italo Calvinon uuden teoksen Jos talviyönä matkamies. Pian hän huomaa, että sivut ovat sekaisin ja sama sivu toistuu yhä uudestaan. Hän menee kirjakauppaan vaihtamaan omansa ehjään painokseen, mutta huomaa, että tarina jatkuu aivan erilaisena.

Sama toistuu aina uudestaan ja Lukija törmää aina uusiin tarinoihin, jotka jäävät samalla tavalla kesken. Lukija tapaa kohtalotoverin Lukijatar Ludmillan ja tämän sisaren. Ludmillakin etsii omituisia keskeneräisiä tarinoita.

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 42. Kirjailijan nimi viehättää minua.

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä. Atena 2016

Saanan isä on kuollut ja kirja alkaakin näillä sanoilla: Se käveli vessan kynnykselle ja kuoli.

Isä on ollut paikallinen autokauppias ja menestyvä juoppo. Kun Saana jossain vaiheessa on arvostellut isän juomista, on isä sanonut itse ansainneensa rahat, joilla juo, niin mitäpä siihen on ollut lisäämistä. Saana on oppinut isältä paljon myyntityöstä, asiakkaan kohtelemisesta, autoista ja moottoreista.

Saanan elämästä on kadonnut kaksi tärkeää miestä; isä, joka kuoli ja veli, joka on kadonnut tai itse lähtenyt jonnekin. Saana etsii merkkejä veljestä ja löytääkin jotain, mikä tarkoittaisi veljen lähteneen itse. Saana lähettää isän kuolinilmoitusta suurempiin lehtiin ja myös ulkomaille, aurinkorannoille, Kanadaan ja Thaimaahan, jospa veli näkisi ilmoituksen ja tulisi edes hautajaisiin.

Saana käy mielessään läpi muistojaan perheestään, isästä, äidistä ja veljestä, menneistä lomista, jouluista ja automatkoista. Hän joutuu rakentamaan todellisuutensa uudelleen ilman entisiä kiinnekohtia. Matka alkaa isän hienhajuisen Volvon myynnistä.

Romaani on mielenkiintoinen tarina nuoresta tytöstä ja helposti samaistuttava kaikille, jotka ovat joskus menettäneet jonkun tärkeän läheisensä.

Merkitsen tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi. - Alkaa, ja vielä etunimikin on sama.

Enni Mustonen: Sotaleski

Enni Mustonen: Sotaleski, Otava 2019

Sotaleski on seitsemäs osa Enni Mustosen (Kirsti Manninen) Syrjästäkatsojan tarinaa.

Näkökulma on Ida Erikssonin tyttären Kirstin ja tarina ajoittuu kesäkuusta 1939 joulukuuhun 1944 eli Suomen sotavuosista on kysymys.

Kirsti (joka on saanut nimensä Sibeliuksen lavantautiin kuolleen tyttären mukaan, vrt. saman sarjan Lapsenpiika) on muotiliike Parisiennen omistaja. Hänellä on nyt 10-vuotias tytär Viena. Kirstin mies Ilmari Aaltonen, alunperin itäkarjalainen Iivo Borissainen, on suojeluskuntaupseeri ja on myös kouluttautunut kuvanveistäjäksi. Muita henkilöitä ovat Kirstin äiti Ida, Kirstin ompelijaystävät, Albergan huvilan vaihtelevat asukkaat ja naapurit. Uusina henkilöinä on lisäksi Karjalassa ja Itä-Karjalassa asuvat ystävät ja Iivon aseveljet.

Enni Mustonen kirjoittaa, niin kuin muissakin teoksissaan tapahtumista hyvin yksityiskohtaisesti, mutta pitää kuitenkin otteessaan niin, ettei mielenkiinto herpaannu. Erikoinen ja hieno taito, jota ei aivan kaikilla kirjailijoilla ole.

Pidin tarinasta ja olen sitä seurannut alusta asti. Sarja jatkuu, joten jään odottamaan seuraavaa.

Sotaleski menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja.