Tommi Kinnunen: Kaarna. 2024. WSOY. 205 sivua
Hyvää kannatti odottaa. Hyvä on toki myös järkyttävää. Tarinan kehyksenä on naisten ja lasten asema sodan aikana ja sen jälkeen itärajan pienissä kylissä. Järkyttävää on kirjan lopussa oleva kartta ja lyhyt selostus neuvostopartisaanien hyökkäyksistä suomalaisiin kyliin. Järkyttävää on myös, että Suomi ei vaatinut asiasta jatkoselvityksiä "ja vaikka naisen sekä lasten palauttamista olisi voitu vaatia sotavankien kohtelua koskevien lakien perusteella, ei Suomi sitä koskaan virallisesti tehnyt."
Takakansiteksti:
Laina on ollut jo vuosikausia muissa maailmoissa. Hän makaa sairaalassa, kun hänen ikääntyneet lapsensa tulevat vierailulle. Sisarukset Martti, Eeva ja Marja pohtivat hautajaisjärjestelyjä ja riipivät muistikuvia yhteisestä menneisyydestään.
Martti on jäänyt lapsuudenkylään pitämään äidistä huolta. Hän tekee kunnalla auraustöitä ja elelee poikamiehenä. Eevalla ja Marjalla on etelässä vilkkaat elämänsä.
Lainan tarinassa kuljetaan 2000-luvulta kohti traagisia sotakokemuksia. Partisaanien hyökkäys kesällä 1944 muutti Lainan elämän peruuttamattomasti Hän on kieltäytynyt puhumasta tapahtuneista ja samalla vienyt muistamisen ja toipumisen mahdollisuuden myös lapsiltaan. Äitinsä kuoleman lähestyessä Martti hakee yhteyttä sisaruksiinsa ja koettaa täyttää perheen tarinan aukkokohtia, mutta onko jo liian myöhäistä?
Helmet-lukuhaaste:
49. Kirja on julkaistu vuonna 2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti