Yvonne Nykopp: Släkternas väv

Yvonne Nykopp: Släkternas väv. 2019

Min vän Yvonne började forska i sin släkt. Det blev för henne en lärorik och rolig, men också en sorlig resa. Forskningen ledde till att den här boken på nästan 300 sidor blev till. Fint gjort, Yvonne!

Släkternas väv omfattar förutom själva berättelsen även kartor, många foton, kopior på många brev, släkttavlor och en källförteckning.

Tidsspannet sträcker sig över drygt 400 år. Texten ger en uppfattning om hur förfäderna levde börjande från1600-talet. Yvonne har placerat individerna i större sammanhang genom att berätta vilka skeenden i samhället som påverkat människorna då. Läsaren får också en uppfattning om hur de många blodiga krigen, bristen på mat och sjukdomarna påverkat dem som levat då. 

Intressant detalj är att släktnamnet Nykopp härstammar - och släkten kommer från - staden Nyköping i Sverige. Namnet var latiniserat och blev Nycopia. Den första kända personen i släkten är Magnus Petri Nycopensis vars son var Laurentius Magni Nycopensis (född 1585). Senare generationer har förkortat namnet till Nycop och Nykopp. 

Släkten har en spännande historia; de har rest mycket, bott, studerat och arbetat i olika länder (Sverige, Estland, England, Frankrike, Algeriet). Under skrivandets gång har Yvonne rest till de flesta platserna som varit viktiga i familjens historia. Yvonne konstaterar att ända från början har släktens medlemmar hört till en lyckligt lottad minoritet, vilket gjort det möjligt att de kunde bekosta sin utbildning, vilket i sin tur ledde till viktiga och inflytelserika positioner i samhället; några av släktingarna deltog också i de ständigt pågående krigen. Kvinnorna i släkten har varit starka personligheter och de som är födda i sekelskiftet 1800–1900 har haft yrken utanför hemmet.

Att släktens medlemmar har redan mycket tidigt varit högt utbildade och i viktiga positioner i samhället bidrar till att det finns mycket information att finna om dem och deras karriärer. Yvonne har visst fantiserat en del av detaljer i denna bok, men med tanke på någon annan släktforskning, kunde man kanske fantisera lite mera ifall forskningen ger enbart namn, födelsetid och -ort. Ett bra exempel är Enni Mustonens bokserie Syrjästäkatsojan tarinoita. 

I Släkternas väv har Yvonne nu dokumenterat sin släkts historia. Det kommer att i sinom tid bli spännande läsning för hennes fyra kära barnbarn.

Helmet läsutmaning får följande tillägg:

17. Boken är skriven av en forskare
34. I bokens titel finns ett ord som har med naturen att göra (jag tolkar här ordet väv något fritt)

---------------------------------------------------

Ystäväni Yvonne Nykopp on tutkinut sukuaan aina 1500-1600 luvulle saakka ja tämän tutkimuksen tuloksena on syntynyt kuvan mukainen teos Släkternas väv.

Tarina antaa paljon tietoa elämästä kullakin sen kuvaamalla vuosisadalla. Mukana ovat Ruotsin suurvallan aika, monet veriset sodat, ruokapula ja monet sairaudet, jotka ovat vaikuttaneet ihmisten elämään.

Mielenkiintoinen tarina on sukunimen Nykopp alkuperä. Nimi ja suku on lähtöisin Nyköpingistä, Ruotsista. Nimi oli latinalaistettu ja oli silloin Nycopia. Suvun ensimmäinen löydetty jäsen on ollut Magnus Petri Nycopensis, jonka syntymäaika ei ole tiedossa, mutta hänen poikansa Laurentius Magni Nycopensis on syntynyt 1585. Myöhemmin nimeä on lyhennetty muotoon Nycop ja Nykopp. Osa Ruotsin puolella asuvista sukulaisista käyttää versiota Nycop.

Suvun tarina on mielenkiintoinen; he ovat matkustaneet paljon, asuneet, opiskelleet ja työskennelleet useissa eri maissa: mainitaan Ruotsi, Eesti, Englanti, Ranska, Algeria. Yvonne on kirjoitustyön aikana matkustanut useisiin kohteisiin, jotka ovat olleet tärkeitä hänen sukulaisilleen ja etsinyt nimenomaiset paikat ja osoitteet. Useista näistä on myös kuvia kirjassa.

Se, että suvun jäsenet ovat jo hyvin varhain olleet korkeasti koulutettuja ja merkittävissä yhteiskunnan tehtävissä on mahdollistanut sen, että heistä on löydettävissä paljon tietoa. Myös kirjeenvaihtoa on säilynyt, mikä on sukututkijalle arvokasta materiaalia. Mieleeni tuli Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -kirjasarja. Jos sukututkija löytää menneistä polvista vain nimitiedot ja syntymäajan ja paikan, voisi ehkä enemmän mielikuvitusta käyttäen kirjoittaa "oman sukunsa tarinan".

Vaikka tässäkin teoksessa on mukana mielikuvitusta, on Yvonne kuitenkin hienosti saattanut sukunsa tarinan kansien väliin. Varmasti hänen neljä lapsenlastaan aikanaan lukevat tarinaa ihaillen ja ihmetellen.

Merkitsen Släkternas väv -kirjan Helmet 2020 lukuhaasteeseen kohtiin:

17. Tutkijan kirjoittama kirja
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana

Julian Barnes: Tidens larm

Julian Barmes: Tidens larm. Forum. 2017.
205 sidor plus författarens efterord s. 206-208
Originalets titel: The Noise of Time
Översättning: Mats Hörmark

Boken Tidens larm är en fiktiv berättelse om den sovjet-ryska kompositören Dmitrij Dmitrijevitj Sjostakovitj (1906-1975). Wikipedia kallar honom en av 1900-talets främsta symfoniker och kammarmusiktonsättare. Sovjetunionen var kommunistisk under så gott som hela Sjostakovitj liv och speciellt under Stalins tid var han föremål för kontroll från "Makten". Ibland hyllades han av Partiet och ibland var han folkets fiende, en persona non grata som fick frukta för sitt och sina närmastes liv. Efter Stalins död 1953 kunde Sjostakovitj både andas och komponera friare.

Tidens larm är en skildring om hur det är att leva under en diktatur. Hur det är att vara en känd, offentlig person under diktaturen. Hur ens arbete granskas ur "Maktens" synvinkel och utan hänsyn till  dess värde. Tidens larm är en berättelse om hur förhör, förföljelser och nyckfulla förtryck kan vara upptänkta av systemets enskilda funktionärer till och med utan vetskap av diktatorn själv. Hur alla vill rädda sig själv utan att alltid veta hur. 

"En natt i maj 1937 står en man i trettioårsåldern med väskan packad i trapphuset till sin lägenhet. Han väntar på att bli bortförd till Stora huset, Maktens högkvarter i Leningrad. Han vet att mycket få återvänder därifrån"  -  Mannen vill inte sova hemma, för att inte bli bortförd i pyjamas, och för att barnen inte skulle skrämmas då pappan förs bort. Han sover, fullt påklädd, i trapphuset. Han är inte den enda som sover på det sättet.

Helmets läsutmaning 2020 får följande tillägg:
9 Någon möter rädslor i boken
15 En fiktiv berättelse där en verkig person finns med.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -- - - - - - - - - -

Julian Barnesin teos Tidens larm, The Noise of Time on kuvitteellinen kertomus venäläisen säveltäjän Dmitri Dmitrijevitš Šostakovitšin (1906-1975) elämästä.

Julian Barnes (1946) on englantilainen kirjailija. Hänen kirjailijan uransa alkoi vuonna 1980 ja hän on saanut useita palkintoja. Barnesin teoksia on käännetty yli 30 kielelle ja ainakin viisi teosta on käännetty suomeksi. En löytänyt tietoa siitä, että The Noise of Time olisi käännetty suomeksi. Ruotsiksi Barnesin teoksia on käännetty 12 kpl (vuoteen 2017 mennessä) Julian Barnes kirjoittaa salapoliisiromaaneja salanimellä Dan Kavanagh.

Neuvostovenäjä oli kommunistinen käytännössä koko Šostakovitšin elämän ajan. Stalinin valtakausi muodostui hänelle kuitenkin raskaimmaksi. Hän oli vallan koneiston valvonnan kohteena jatkuvasti ja hänen musiikkiaan Puolue väliin ylisti ja väliin arvosteli rankasti. Jopa saman teoksen kohtelu saattoi matkan varrella muuttua kehutusta kielletyksi.

Tidens larm kertoo minkälaista on elää diktatuurissa. Mitä on olla tunnettu, julkisuuden henkilö diktatuurissa. Miten oman työn tulosta tarkastellaan puoluepoliittiselta kannalta, huomioimatta teoksen todellista arvoa. Tidens larm kertoo kuulusteluista, vainosta ja mielivaltaisista oikuista, joiden takana saattaa olla puoluekoneiston virkamies, joka omaa asemaa parantaakseen keksii toimenpiteitä jotain henkilöä kohtaan, jopa diktaattorin tietämättä. Kaikki haluavat pelastaa oman nahkansa, mutta eivät ole varmoja miten se tehdään.

"Eräänä toukokuun yönä 1937 kolmissakymmennissä oleva mies seisoo porraskäytävässä, huoneistonsa ulkopuolella. Hän odottaa, että hänet tullaan noutamaan Suureen taloon, Puolueen pääkonttoriin Leningradissa. Hän tietää, että kovin harva on sinne jouduttuaan palannut." -  Mies ei halua nukkua sisällä asunnossa, jotta häntä ei vietäisi pois pyjama päällä. Hän ei myöskään halua, että lapset pelästyvät, kun isää viedään pois. Hän nukkuu porraskäytävässä täysissä pukeissa. Hän ei ole ainoa, joka nukkuu näin.

Merkitsen tämän teoksen Helmet 2020 lukuhaasteeseen kohtiin:

9. Kirjassa kohdataan pelkoja
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö

Fransesca Cavallo ja Elena Favilli: Iltasatuja kapinallisille tytöille

Fransesca Cavallo ja Elena Favilli: Iltasatuja kapinallisille tytöille. Kustantamo S&S. 2017. 201 sivua.
Alkuteos: Good Night Stories for Rebel Girls. 2016
Suometanut: Maija Kauhanen

"Tämän kirjan pitää löytyä jokaisen tytön ja nuoren naisen yöpöydältä" lukee takakannessa.

Kirja tarjoaa iltasatujen muodossa 100 tarinaa naisista, jotka omalta osalta ovat muuttaneet maailmaa tai ainakin oman elämänsä. Mukana on taiteilijoita, vakoojia, hallitsijoita, merirosvoja, urheilijoita, tieteilijöitä, astronauttteja ja myös aivan tavallisia ihmisiä, jotka ovat omalta osaltaan tehneet rohkeita ratkaisuja. Jokaisesta naisesta kerrotaan yhden sivun verran ja samalla aukeamalla on hänestä tehty piirroskuva.

Testaan tätä seuraavana lukulähettiläskertana valikoiduin osin. Katsotaan, miten onnistuu.

Merkitsen tämän iltasatukirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

19. Kirja, jota luen yhdessä jonkun kanssa

Anna-Maria Eilittä: Kun olen poissa

Anna-Maria Eilittä: Kun olen poissa. Atena. 2019. 234 sivua

Tilasin tämän kirjan kirjastosta, kun sitä suositeltiin jossain, mutta en enää muista missä. Jonotusaikaa oli kohtalaisesti; ilmeisen hyvin markkinoitu teos.

Kun olen poissa on Anna-Maria Eilitän (s. 1975) esikoisteos. Lähtökohta tuntuu vähän kiusalliselta tirkistämiseltä, sillä tässä kuollut henkilö seuraa läheistensä elämää. Päähenkilö on Ilona, 45-vuotias onnellisessa avioliitossa oleva äidinkielen opettaja ja kahden lapsen äiti. Hän joutuu auton töytäisemäksi, lyö päänsä katuun ja kuolee. Ruumishuoneella hänen henkensä jatkaa kuitenkin elämää ja hän lähtee leijailemaan ympäri Helsinkiä, lähinnä sen eteläosissa. Ilona käy kotonaan, tyttärensä asunnolla ja vanhempiensa luona. Hän seuraa hautajaisiaan ja muita perheensä tapaamisia.

Ilona seuraa tapahtumia, miehensä surua ja lastensa selviytymistä. Hän joutuu näkemään ja kuulemaan asioita, joita hän ei välttämättä olisi halunut tietää, mutta myös asioita, joita hänen olisi tullut tietää ja jää ihmettelemään, miksi kukaan ei ole kertonut.

Aiheestaan huolimatta tarina ei ole surullinen; Ilona suhtautuu kuolemaansa kevyesti, vaikka ikävöikin miestään ja lapsiaan ja olisi vielä halunnut elää. Hän kohtaa muita "kuolleita", koska nämä näkevät hänet ja he pystyvät keskustelemaan keskenään. Myös perheen koira reagoi Ilonan läsnäoloon, kun taas elävät ihmiset eivät näe häntä.

Merkitsen tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtiin:

39. Kirjassa lennetään
45. Esikoiskirja

Helena Anhava: Eihän elämälle mitään voi

Helena Anhava: Eihän elämälle mitään voi. Otava. 1995. 125 sivua.

Tämän pienen kirjan lainasin kirjastosta. Helena Anhava on ainakin minulle tutumpi runoilijana, mutta tämän teoksen alaotsikko on Kertomuksia ja niitä teos sisältääkin, 11 kappaletta.

Takakansiesittelyn mukaan Helena Anhava antaa äänen hiljaisille, huomaamattomille ja aroille. Sota-aika ja sen muistot ovat vahvasti läsnä näissä kertomuksissa. Siinä mielessä on ehkä erikoistakin, että kirja on julkaistu vuonna 1995 tai ehkä juuri siksi - 50 vuotta viimeisen sodan päättymisestä.

Merkitsen tämän kirjan Helmet lukuhaasteen kohtaan:

40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja.
Helena Anhava kuoli vuonna 2018, 93-vuotiaana.

Orhan Pamuk: Den rödhåriga kvinnan

Orhan Pamuk: Den rödhåriga kvinnan. Norstedts. 2012.
Originalets titel: Kirmizi saçli kadin.
Finsk titel: Punatukkainen nainen

Jag är alltid lite rädd för dessa stora nobelpristagande författare såsom Orhan Pamuk. Den rödhåriga kvinnan överraskade mig med att  ha en spännande intrig och med att ha bra flytande text som lyfter redan från början.

Den rödhåriga kvinnan har sin grund i två mytiska berättelser: Den om kung Oidipus av Sofokles där sonen dödar sin far och gifter sig med sin mor samt den persiska sagan om Rostam och Sohrab där fadern dödar sin son. Med dessa berättelsler växer den unge Cem Çelik upp. Han attraheras av berättelserna och ser något slags samband med sitt eget liv; hans far har först hamnat i fängelse på grund av sina politiska åsikter men har senare även lämnat sin familj, alltså Cem och hans mor.

År 1986 är Cem 16 år gammal och för att financiera sina studier tar han ett sommarjobb som lärling till en brunnsgrävare, mäster Mahmut. Mästaren gräver brunnar med hacke och spade och då han hittar vattten skapar det förutsättningar för bygge och utveckling för samhället omkring och mästaren firas som en hjälte. Brunnen med Cem som lärling grävs i byn Öngöre, som senare blir en stadsdel av Istanbul. På kvällarna berättar mästaren historier och Cem börjar se honom som en faderfigur men också som en sträng sådan.

Det finns en teater i byn Öngöre och en av dess skådespelare är den rödhåriga kvinnan. Cem blir förälskad såsom bara en 16 årig kan bli. Men det händer en olycka på brunnsgrävarplatsen och den unga Cem flyr.

Jag skall inte berätta mera eftersom överraskningar kommer och boken var en spännande och bra läsupplevelse. Jag rekommenderar den varmt.

I Helmets läsutmaning 2020 kommer Den rödhåriga kvinnan i:

3 En bok jag hade fördomar mot
8 En bok som någon annan väljer för mig (eftersom den hör till Litteraturcirkelns läslista)
16 I boken har en bok en viktig roll
32 Boken har ursprungligen kommit ut på ett språk jag inte kan

         *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *

Aina vähän arastelen näitä suuria Nobel-palkittuja kirjailijoita. Punatukkainen nainen on kuitenkin jopa jännittävä. Asia, jota en osannut odottaa.

Punatukkaisessa naisessa kuljetetaan rinnakkain kahta myyttista tarinaa; toinen idästä ja toinen lännestä: yksi on Sofokleen tarina kuningas Oidipuksesta, joka tietämättään tappaa isänsä ja nai niin ikään tietämättään äitinsä. Toinen on persialainen ja kertoo Rostamin ja Sohrabin tarinan isästä, joka tappaa poikansa. Kahden myyttisen tarinan ohella kulkee todellisuus: Vanhat tarinat viehättävät päähenkilö Cem Çelikiä jo hyvin nuorena. Hän on vihainen isälleen, joka on jättänyt perheensä ja tarinat antavat hänelle ehkä lohtua, mutta ainakin tukea vihan tunteisiin isäänsä kohtaan.

Vuonna 1986 Cem on 16-vuotias ja tienatakseen opiskelurahoja hän ryhtyy mestari Mahmutin oppipojaksi. Mestari Mahmut kaivaa kaivoja apunaan lapio ja hakku. Kun vettä jostain löytyy, se luo edellytykset rakentamiselle ja mestari Mahmutia juhlitaan silloin sankarina. Kaivoa ryhdytään kaivamaan Öngören kylään, josta myöhemmin tulee Istanbulin kaupunginosa. Iltaisin mestari kertoo Cemille tarinoita ja kun mestari kerran pyytää Cemiä kertomaan tarina, hän kertoo kuningar Oidipuksen tarinan.

Öngören kylässä on teatteri ja yksi sen näyttelijöistä on punatukkainen nainen, johon nuori Cem rakastuu. Kaivotyömaalla tapahtuu kuitenkin onnettomuus ja nuori Cem pakenee paikalta.

Enpä kerro enempää, koska yllätyksiä on luvassa ja teos oli oikein hyvä lukukokemus. Suosittelen lämpimästi.

Helmet-lukuhaasteeseen merkitsen Punatukkaisen naisen kohtiin:

3. Kirja, johon suhtauduin ennakkoluuloisesti
8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi (koska tämä kuuluu kirjallisuuspiirini lukemistoon)
16. Kirjassa on kirjalla tärkeä rooli
32. Kirja on kirjoitettu kielellä, jota en osaa

Jukka Pakkanen: 50-luvun sanakirja

Jukka Pakkanen: 50-luvun sanakirja, Like. 2012. 136 sivua

Jostain sain impulssin Jukka Pakkasen teoksen 50-luvun sanakirjan lainaamiseen kirjastosta. Kirja on se mitä lupaa, eli aakkosjärjestyksessä etenevä luettelo 50-luvun ilmiöistä, joista jokaisesta otetaan olennainen 1-3 sivun verran. Pakkanen itse nimittää tekstiä "dokumentaarinen fiktio, jossa aikalaiset kertovat elämästään".

Itse olen vasta 50-luvulla syntynyt, joten en aivan kaikkea tuolta vuosikymmeneltä tunnistakaan, toki moni asia oli ajankohtainen vielä 60-luvulla, josta minullakin on vähän parempi muistikuva. Tässä muutama esimerkki aiheista: Paul Anka, Brylcreem, Converse, Cutex, Kansanhiihto, Sitruunasooda. Korean sota, Olympiakisat.

Voisi käydä vaikka lahjakirjana, jollekin nuoruutensa 50-luvulla viettäneelle.

Helmet-lukuhaasteeseen merkitsen tämän kohtaan:

24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa (kai se käy, vaikka osa on novellikokoelmia)
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja